Arvostelu Wasteland 3 on hieno ja hieman vanhanaikainen peli, jota alkuperäisten Falloutien ystävien ei kannata jättää väliin
Pelistudio inXile Entertainment palaa joutomaahan ansiokkaalla, mielenkiintoisella ja perinteitä kunnioittavalla jatko-osalla, joka kaappaa mukaansa.
Julkaisupäivä: 28.8.2020
Studio: inXile Entertainment
Julkaisija: Deep Silver
Saatavilla: PC (Windows, testattu), PlayStation 4 & Xbox One
Pelaajia: 1-2
Ikäraja: 18
Peliä pelattu arvostelua varten: 52 tuntia
Falloutin vaihdettua omistajaa Bethesdalle postapokalyptisestä pelifiktiosta jäi uupumaan isometrisen kokoinen aukko paikattavaksi. Vuonna 2014 julkaistu Wasteland 2 -roolipeli korjasi vääryyden onneksi mallikkaasti jatkaen pelisarjaa, joka itsessään toimi alkuperäisen Falloutin henkisenä lähdeteoksena. Kuusi vuotta myöhemmin samat tekijät jatkavat perintöä Wasteland 3:lla, jossa ydintuhon jälkeinen aavikkokuvasto vaihdetaan jouluiseen puuteriin ja punertaviin nuttuihin.
Juonellisesti Wasteland 3 sijoittuu edellisen osan tapahtumien perään, mutta aiemmat eivät ole välttämättömiä uutuudesta nauttiakseen. Pelissä nähdään toki joitain tuttuja ja viittauksia aiempaan, mutta lähtökohtaisesti sarjan kaikki osat on aina suunniteltu itsenäisiksi teoksiksi. Tämän lisäksi Wasteland 3:ssa aloitetaan puhtaalta pöydältä.
Tapahtumapaikkana on pelisarjalle entuudestaan tuntematon Colorado, jonne Desert Rangersit matkaavat nöyränä stetsoni kourassa paikallisen sotaherran luokse. Arizonan kotikonnut ovat hiljalleen nääntymässä nälkään ja Patriarkaksi itseään kutsuva Coloradon hallitsija on luvannut avustuksia, kunhan lainvartijat käyvät ensin hakemassa takaisin tämän vastarintaan nousseet kolme lasta.
Juoni tuntuu alkuun kovin mielikuvituksettomalta, mutta paljastuu lopulta ilahduttavan harmaasävyiseksi kudelmaksi. Coloradon julman hyytävässä säässä pesivät ainoastaan samanlaiseen julmuuteen yltävät osapuolet, joten pelaajan moraalikompassi joutuu tuon tuosta mukavasti koetukselle. Studiolle ominaiseen tapaan maailma nojaa valintojen vapauteen ja haarautuvaan kerrontaan, jolloin Coloradon ja sen yksittäisten asukkaiden, kaupunkien ja heimojen kohtalo on täysin pelaajan käsissä. Pelistä uupuu kuitenkin selkeä hohtava hyvispolku, mikä tekee etenemisestä moraalisesti hyvin kutkuttavaa.
Oma ensimmäinen läpipeluukertani ei esimerkiksi sujunut suinkaan suunnitellun hyveellisesti, vaan matkan aikana kartalta hävitettiin niin murhanhimoisia pellejä, jumalpresidentti Ronald Reaganin nimeen palvovia uskovaisia kuin muutama naiivi kumppanikin.
Nostamani esimerkit korostavat samalla erinomaisesti pelin hirtehistä maailmaa, joka keventää sopivasti pelin muuta synkempää antia. Wasteland 3 onnistuukin kaappaamaan täydellisesti alkuperäisten Falloutien tunnelman vakavan ja humoristisen välimaastosta, sekä tarjoaa lukuisia mielenkiintoisia ja hyvin kirjoitettuja ristiriitaisia hahmoja. Matkalla mukaan tarttuvat kumppanit jäävät tosin turhan persoonattomiksi, sillä näille ei voi erikseen puhua, eikä heille ole kirjoitettu juuri minkäänlaisia hahmokohtaisia sivutehtäviä.
Pelillisesti Wasteland 3 ei sen sijaan tee mitään merkittäviä mullistuksia genreen, mutta suoraviivaistaa edellisten osien turhan monimutkaista järjestelmää juuri oikeista paikoista. Erilaisia kehitettäviä kykyjä ja siten vaihtoehtoja on yhä runsaasti, mutta jatkuvaan järjestelmiin juuttumisen sijaan näiden käyttö on automatisoitu. Esimerkiksi ansoitetun tai lukitun oven kohdalla ei tarvitse enää etsiä ensin sopivaa hahmoa ja sitten vielä oikeaa kykyä, vaan peli osaa tarkastaa nämä automaattisesti ja lähettää tehtävän kimppuun osaavimman tyypin klikatessa. Tämä tekee pelattavuudesta huomattavasti nautinnollisempaa, jolloin pelaaja voi keskittyä vain maailmasta nauttimiseen.
Maailma itsessään tarjoaa lukuisia salaisuuksia, kiinnostuksen kohteita ja hahmoja, jotka syventävät joko alueita tai tarjoavat hahmoille elintärkeää kokemusta tarjoavia tehtäviä. Osa tekemisistä on piilotettu vain tiettyjen kykyjen taakse, minkä lisäksi haarautuva kerronta estää kokemasta kaikkea yhdellä peluukerralla. Nuohosin reilun 50 tuntia kestäneen läpipeluun aikana maailman mielestäni läpikotaisin, vaan silti Coloradon aroihin jäi näemmä vielä muutama salaisuus löydettäväksi seuraaville kerroille.
Vuoropohjainen toiminta ei myöskään tarjoa ihmeempiä varsinkaan Divinity: Original Sin 2:n jälkeisellä aikakaudella, mutta se on silti alusta loppuun saakka riittävän nautinnollista ja sopivan haastavaa. Kuhunkin aselajiin jaetut erikoiskyvyt ja runsas määrä taisteluissa käytettäviä lisävarusteita tuovat kohtaamisiin vaihtoehtoja, minkä lisäksi monet yhteenotot voi välttää kokonaan joko puhumalla tai muine keinoin. Valitettavasti nämä myös palkitsevat pelaajaa päätehtävien ulkopuolella kaikkein vähiten, joten kokemuspisteiden osalta kannattaa melkein teurastaa kaikki vastaantuleva.
Vaikka taisteluissa ei ole sinänsä mitään valitettavaa, ovat ne silti turvallisuudessaan Wasteland 3:n mälsin puoli. Erot edeltävään jäävät lopulta melko vähäisiksi, eikä kokeiluun tai monipuolisuuteen taistelukentällä liioin kannusteta. Etenkin viime vuosina julkaistujen muiden studioiden tuotoksiin verrattuna se tuntuu hivenen vanhahtavalta, mutta onneksi pelin muu maailma ja vaihtoehtojen määrä pelastavat paljon.
Wasteland 3:sta ei voi myöskään puhua ilman bugeja, joita peliin mahtuu runsaasti ärsyttävistä harmittomiin. Muutamat päivitykset ovat onneksi korjanneet jo monet arvosteluaikana kohdatuista, mutta esimerkiksi kahden pelaajan yhteistyötila – peli on läpäistävissä täysin kahdestaan – on edelleen altis kaatuilulle ja muulle häröilylle. Omalla kohdallani törmäsin esimerkiksi mielenkiintoiseen ja valitsemiini kykyihini sidottuun ongelmaan, jossa päähahmoni menetti jokaisen tasonnousun myötä hipareita ja ennen pitkään kuoli pysyvästi. Tämä onneksi korjaantui ihan yhden arvon nostamisella, jota en vain jaksanut tehdä ennen kuin oli ihan pakko.
Haluan tosin huomauttaa, että arvosteluajastani noin 30 tuntia meni ennen julkaisua olevan keskeneräisen version parissa, jonka aikana kohtasin bugeja huomattavasti enemmän kuin julkaisun ja Day 1 -pätsin jälkeisen 20 tunnin aikana. Niitä on kuitenkin edelleen olemassa.
Wasteland 3 tuntuu tietyiltä osin hivenen vanhahtavalta genrensä teokselta, mutta siitä huolimatta kyseessä on suorastaan erinomainen henkinen jatkaja alkuperäisille Fallouteille. Mielenkiintoinen maailma, moraalisesti harmaat ja runsaslukuiset valinnat sekä sopiva annos huumoria luovat verisen nautinnollisen koktailin, jonka siemaisee kitusiinsa kernaasti ja miltei välittömästi uutta kierrosta jo tilaten.
WASTELAND 3
”Odotettu paluu joutomaahan on kutkuttavan kiehtova joskin aavistuksen elähtänyt roolipelikokemus.”
