Arvostelupäivitys: Fuse, Unity of Command, Battleblock Theater ja Army of Two: The Devil’s Cartel

Taas on aika… Toisten ja monensien mielipiteiden! Tällä kertaa kohteina  Fuse, Unity of Command, Battleblock Theater ja Army of Two: The Devil’s Cartel; testaajina Leevi Rantala, Janne Mikolaja Nelinpeli.

Arvosteluihn lisätyt mielipiteet löydät varsinaisen peliarvostelun leipätekstin jälkeen.

Fuse (PS3, Xbox 360) 

Lainaus toisesta mielipiteestä:

Oman mainintansa ansaitsee myös joukkuetovereiden törttöilevä ja passiivinen tekoäly. Kuten Miikka jo mainitsi, kavereilla tuntuu olevan päidensä täytteenä pelkkää pumpulia. He eivät osaa hyödyntää aseiden tarjoamia yhteistyökuvioita lainkaan. Mikä ilo on vihollisten jäädyttämisessä, kun kukaan kavereista ei tajua ampua tätä pirstaleiksi? Tekoäly myös jäätyy välillä pahasti, mikä tuntuu todella turhauttavalta. Yhdessä kohtauksessa kaverit vain seisoskelivat pienessä käytävän pätkässä, samalla kun jouduin yksin taistelemaan valtavaa robottia ja sitä tukevia sotilaita vastaan. Tekoälyn ongelmat tietenkin häviävät kavereiden kanssa pelatessa, mutta yksin pelaavien kannattaa kiertää Fuse kaukaa.

Leevi Rantala

Lue koko arvostelu: Fuse (PS3, Xbox 360) 

Unity of Command (PC)

Lainaus toisesta mielipiteestä:

Kyllä minä voin myöntää, että ensimmäinen kampanjani molemmilla puolilla pelatessani meni puihin. Homma oli pistettävä pakettiin ja aloitettava alusta puhtaalta pöydältä. Ensimmäinen kampanja oli kuitenkin opettanut paljon. Olin jo arpeni hankkinut sotaveteraani, lähdössä toiselle liikekannallepanolleni. Ja tällä kertaa vihollinen tulisi kaatumaan.

Vuoropohjaisesta heksastrategiasta puhuttaessa on varmasti vähän odottamatonta, että yksi asia, jonka haluan erityisesti nostaa esille positiivisena pelinautintooni vaikuttaneena asiana, on pelin musiikki. On totta, että soundillisesti musiikki on vain ihan pienen viirun jossain 90-luvun midimusiikin yläpuolella, eivätkä sävellykset ole ihan mitään Hans Zimmeriä, mutta jotain siinä ääniraidassa on. Yksiköiden liikuttelusta aiheutuvat toistuvat marssiäänet yhdistettynä synkkään, ankeaan ja haikeaan puhallinmusiikkiin luo minulle fiiliksen rankasta, surullisesta ja sydäntäsärkevästä sodasta, jota ei tule ottaa kevyesti. Oudosti musiikki tarjoilee myös joitain mielleyhtymiä mm. Wolfenstein 3D:n ja muiden 90-luvun toisen maailmansodan peleihin. Hyvässä mielessä.

Janne Mikola

Lue koko arvostelu: Unity of Command (PC)

Videollinen Nelinpelimielipide

Lue koko arvostelu: BattleBlock Theater (Xbox 360)

Lisätietoja: Nelinpeli.com

Videollinen Nelinpelimielipide

Lue koko arvostelu: Army of Two: Devil’s Cartel (PC, PS3, Xbox 360)

Lisätietoja: Nelinpeli.com

Mielenkiintoisin mielipide oli...