Arvostelupäivitys: Metal Gear Rising Revengeance, Dishonored, Hitman Absolution ja Crysis 3

26.04.2013 10:00 | Muropaketin toimitus

Taas on aika… Toisten ja monensien mielipiteiden! Tällä kertaa kohteina Metal Gear Rising Revengeance, Dishonored, Hitman Absolution ja Crysis 3, testaajina Miikka Lehtonen, Juho Anttila, Heikki Takala ja Nelinpeli.

Arvosteluihn lisätyt mielipiteet löydät varsinaisen peliarvostelun leipätekstin jälkeen.

Metal Gear Rising: Revengeance (PS3, Xbox 360)

Lainaus toisesta mielipiteestä:

Revengeance on äärimmäisen sujuva ja hyvällä tavalla yliampuva character action –peli, jossa robottininjojen ja samuraiden yhteenotot viedään yli naurettavuuksien. Jälleen hyvällä tavalla! Kaiken hyvyyden, josta Heikki mainitsi jo suuren osan, vastapainona mukana on kyllä ongelmiakin. Näistä merkittävin on kamera, joka ei oikein meinaa pysyä menossa mukana.

Kamera on käytännössä pakko lukita aina yhteen viholliseen kerrallaan, sillä muuten se sojottaa aivan mihin sattuu. Tämä on tavallista suurempi ongelma, sillä suuri osa Metal Gearin taisteluista käydään ninja run –nappi pohjassa, jolloin Raiden yrittää automaattisesti hyppiä tai kiivetä seinien yli ja niin edelleen. Arvatkaas, mitä siitä seuraa, kun kesken epätoivoista väistöä Raiden päättääkin jäädä nytkyttämään tynnyrin kylkeen? Kiroilua ja lentäviä ohjaimia tietenkin!

Lukitseminenkaan ei ole aivan ongelmaton ratkaisu, sillä tällöin vihollisesta pois päin juostessaan ei näe lainkaan, mihin on menossa, jolloin samat ongelmat nostavat taas päätään ja esimerkiksi suljettujen areenoiden reunoja on hankala hahmottaa.

Miikka Lehtonen

Lue koko arvostelu: Metal Gear Rising: Revengeance (PS3, Xbox 360)

Dishonored (PC, PS3, Xbox 360)

Lainaus toisesta mielipiteestä:

Kehunsa peli toki ansaitseekin. Ei tule mieleen kovin montaa pelikokemusta, jotka antaisivat yhtä paljon valtaa pelaajalle. Osa mahdollisuuksista on toki saavutettu savua ja peilejä hyödyntäen. Pohjimmiltaan Dishonored tarjoaa nimittäin kuitenkin vain kaksi pääpolkua, toki valinnaisine sivujuonteineen ja variaatioineen.

Hiippailemalla, ketään tappamatta ja kiinni jäämättä on näistä kahdesta se kiinnostavampi ja haastavampi. Tappojen sijaan pahat saavat rangaistuksekseen nöyryytystä ja elinikäistä tuskaa. Julman kaunista oikeudenmukaisuutta. Dishonored on, vaikka toisenlaisen pelaamisen mahdollistaakin, ennen kaikkea hiippailupeli.

Kun seikkailun on käynyt läpi vaikeamman kautta, tuntuu väkivaltaisempi vaihtoehto latteammalta. Hauskaahan sekin on, etenkin kun aivan suoran yhteenoton sijaan rakentelee ansoja ja hyödyntää erikoiskykyjä. Dishonored on tässä heikommassakin muodossa viihdyttävämpi kuin valtaosa nykypeleistä, vaikka tarinan olisi jo pelannut läpi kertaalleen.

Dishonored on yksi viime vuoden parhaista peleistä, mutta omalla tavallaan se kannustaa etsimään virheitä itsestään. Tarkkaavainen pelaaja hahmottaa kulissien taakse piirretyt valmiit reitit ja valintojen käsikirjoitetut vaikutukset. Herää kysymys, miten tämän voisi tehdä vielä paremmin?

Juho Anttila

Lue koko arvosteluDishonored (PC, PS3, Xbox 360)

Hitman Absolution (PC, PS3, Xbox 360)

Lainaus toisesta mielipiteestä:

Tätä kirjoittaessani ensimmäinen asia joka Hitmanista tulee mieleen ovat kuitenkin tissit. Tämä ei ole yksiselitteisen hyvä asia, sillä vaikka naisen estetiikka on aina inspiraation lähde (ja joskus kohde), se on saanut maailmanajassamme uusia konnotaatioita, joista yksi on eittämättä huomionhakuinen: Hitman ilmestyi! Tissit heilui! Tsekkaa kuvat! – henkinen kirjoittelu. Ja se myy. Katsokaa vaikka Ampparien luetuimmat listaa.

Viittaus ei kuitenkaan liity pelkästään lateksiin pukeutuneisiin nunniin, jotka olivat Hitmanista kirjoittelun keskiössä joitakin kuukausia ennen pelin ilmestymistä. IO Interactive oli näet tarpeeksi kohtelias päästääkseen nöyrän toimittajanne tutustumaan peliin ennakkoon Tanskan toimistollaan, ja se mitä tuolloin näin oli päräyttävää. Tehtävärakenne vaikutti aikuistuneelta, tarina oli selkeästi kohdallaan, ja kenttien luonne oli avoin. Ja nurkissa hääräsi joku nainen, jonka nimeä en nyt muista, jolla oli – no, ulokkeita. Jälkeenpäin täyttä peliä kokeilematta Lehtosen arvostelu arvelutti. Eikö Miikka ollut ymmärtänyt jotain? Pelasimmeko samaa peliä? Oliko joku mennyt aivan reisille kahden viimeisen kehityskuukauden aikana?

Kuten kävi ilmi lopullista tuotosta pelatessani, Miikka oli osunut täysin oikeaan mielipiteissään.  Itse olin astunut ikivanhaan ansaan, joka koostui vain pelin parhaiden palojen näyttämisestä, sekä t:llä alkavista anagrammeista jotka heiluivat pitkin poikin toimistoa yrittäessäni keskittyä analyyttiseen pelin tutkiskeluun. Kutsun tätä tänä päivänä kierosilmähuijaukseksi.

Heikki Takala

Lue koko arvostelu: Hitman Absolution (PC, PS3, Xbox 360)

 

Videollinen Nelinpelimielipide:

 

Lisätietoja: Nelinpeli.com

Lue koko arvostelu: Crysis 3 (PC, PS3, Xbox 360)

 

Videollinen Nelinpelimielipide:

 

Lisätietoja: Nelinpeli.com

Lue koko arvostelu: Metal Gear Rising: Revengeance (PS3, Xbox 360)

Tykein mielipide oli pelistä...

Katso tilanne vastaamatta

Muropaketin uusimmat