UUSIMMAT

Arvostelupäivitys: Middle-Earth: Shadow of Mordor ja Kid Icarus Uprising

10.04.2015 19:15 | Jukka O. Kauppinen

Taas lisää jatkavia mielipiteitä peliarvosteluihin! Domen vekkulit maakarit kun eivät malta pitää sormiaan erossa hyvistä peleistä, eivätkä aina huonoistakaan. Aiempia arvosteluja täydentäviä mielipiteitä onkin taas tarjolla kaksin kappalein, tällä kertaa peleistä Middle-Earth: Shadow of Mordor  jaKid Icarus Uprising.

Testaajina Kalle Laakso ja Miikka Lehtonen.

Kid Icarus: Uprising (3DS) 

Lainaus toisesta mielipiteestä:

Kid Icarus. Peli, josta niin kovasti haluaisin pitää ja josta niin lähes pidänkin. Onhan pelissä tehty todella paljon oikein: kevyttä RPG:tä, tiukkaa toimintaa, hämäriä sivukeikkoja ja lennokasta tarinaa. Kaikki aineksia, joilla perinteisesti päästään suoraan Lehtosen sydämeen.

Jokin kuitenkin tökkii ja taidan tietää, mikä se jokin on: kontrollit. 3DS:n piteleminen samalla kun yrittää ohjailla ruudulla heiluvaa Pit-enkeliä ja toisella kädellä tähtäillä vauhdikkaasti liikkuvia vihollisia osoittautui alusta saakka hyvin haastavaksi kokemukseksi, eikä valitettavasti hyvällä tavalla.

Miikka Lehtonen

Lue koko arvostelu: Kid Icarus: Uprising (3DS) 

 

Middle-Earth: Shadow of Mordor (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One) 

Lainaus toisesta mielipiteestä:

Nauttisin pelistä enemmän ilman Sauronia ja hänen örkkiarmejaansa. Uskallan väittää, että jos Sauron olisi korvattu vaikkapa jollain mystisellä lähikaupan turbopahismaisesti jonossa tönivällä kauhumummolla, niin kostoretkeni olisi ollut huomattavasti henkilökohtaisempi. Menee tämä tosin näinkin, mutta se vaan, että Keski-Maan hömpötykset tulevat jo pikkuhiljaa korvista ulos. Olenkohan ainoa, joka ajattelee näin?

Muutoin Mordorin Varjoja on kuitenkin mukava jahdata. Puhtia riittää hyviin intensiivisiin kokemuksiin, välillä on taas kiva rauhoittua eräjormailemaan ja keräämään risuja. Pelattavuus on niin Batmania, niin Batmania että. Taistelut ovat näyttäviä ja yksinkertaisia oikea-ajoittamisen napinnäpyttelyitä ylivoimaa vastaan. Kiipeily sujuu kuin Arkhamin kaduilla konsanaan ja siinä sivussa kuullaan myös örkkien valitusta ja sepostusta, kun pelaaja heittäytyy mystisesti sankariamme härnäämään tulleen tuonpuoleisen keijukummituksen saappaisiin. Henkimaailman juttuja – kirjaimellisesti.

Pelin suurin juttu ja viehätys löytyy Talionin ja örkkien flirttailuvälineenä toimivasta Nemesis-systeemistä. Kumma ettei vastaavaa ole aikaisemmin keksitty, sillä toimiessaan se tuo örkkien lahtaamiseen mukavan uusia ulottuvuuksia. Erityisen maittavaa touhusta tekee se, kun riviörkki pistää Talionin kylmäksi uuvuttavan taistelun lopuksi ja nousee hierarkiassa jonkin asteiseksi jehuksi. Jutusta tulee tietysti ensimmäisen asteen kostoretki juuri tämän nimenomaisen jantterin kannoille. Kun uusi erä alkaa muistaa örkki Talionin ja ihmettelee, että eikö tuo ollut jo kertaalleen kylmänä?

Kalle Laakso

Lue koko arvostelu: Middle-Earth: Shadow of Mordor (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One) 

Keskustelu

Itse koin Shadow of Mordorin ongelman käänteisesti. Mielelläni olisin saanut kunnon tolkieenista tarinaa ilman Arkham/Assassins Creed tyylistä mauttoman modernia kuvakeviidakkoa näytöllä. Mikään ei hälvennä niin ikävästi kunnon Keski-Maa-tarinaa kuin matemaattiset mittarit ja kelluvat symbolit jotka hortoilevat pitkin kuvaruutua. Toivottavasti tekisivät kunnon Keski-Maa-ropen joskus, eikä tällaista puolivillaista sekamelskaa. Aikoinaan Assassins Creedin moderneja välikkeitä kutsuin ”ranskalaiseksi pieruksi”, saman pierun jälkihöyryt löyhkää myös Shadow of Mordorissa! Fy satans äckel!

Muropaketin uusimmat