Uusimmat

Arvostelupäivitys: Ni No Kuni, Rayman Legends, Tales of Xillia, Unstoppable Gorg

03.10.2013 22:45 Jukka O. Kauppinen

Taas on aika… Toisten ja monensien mielipiteiden! Tällä kertaa pelikohteina ovat olleet Ni No Kuni, Rayman Legends, Tales of Xillia ja Unstoppable Gorg.

Testaajina ovat palvelleet Elisa Wiik, Eric Hartin, Janne Mikola ja Mikael Miilumäki

Arvosteluihn lisätyt mielipiteet löydät varsinaisen peliarvostelun leipätekstin jälkeen.

Ni No Kuni (PS3) 

Lainaus kolmannesta mielipiteestä:

Ni No Kuni on häkellyttävä peli monella mittapuulla. Omassa taloudessani PS3 on ollut laitteen  julkaisusta lähtien, joten sen pelitarjontaa on testailtu laidasta laitaan. Ni No Kuni on siinä mielessä erikoinen tapaus, että se on niitä harvoja pelejä, jotka onnistuvat oikeastaan kaikessa mitä yrittävät.

Audiovisuaalisesti peli on hurmaava. Studio Ghiblillä on mukavan omaleimainen tyyli suunnitella maailmoja ja hahmoja, mikä näkyy selkeästi Ni No Kunissa. Vaikka tarinaa ei voi lyhyeksikään haukkua, niin pelaaja kohtaa vielä viimeistenkin pelituntien aikana uusia, mielenkiintoisia hahmoja. Kaunista ulkoasua tukee todella laadukas musiikkiraita, eikä ääninäyttelijöissäkään ole moitteen sijaa.

Pelissä on toki paljon muutakin hyvää. Taistelusysteemiä avataan pelaajalle hitaasti, mutta varmasti. Tutoriaaleja näkyy ruudulla vielä monta tuntia pelin alkamisen jälkeen ja ne alkavat paikoin jopa rasittaa. Myös uusia pelimekaniikoita esitellään pelaajalle pitkin matkaa, minkä ansiosta pelaaminen pysyy raikkaana hyvin pitkään. Ulkoasun perusteella peliä voisi luulla helpoksi, mutta näin asia ei ole. Etenkin pomovastuksien aikana tulee pitää kieli keskellä suuta ja omia pelitaktiikoita on hyvä pohtia tarkkaan.

Mikael Miilumäki

Lue koko arvostelu: Ni No Kuni (PS3) 

Rayman Legends (PC, PS3, PSV, Wii U, Xbox 360) 

Lainaus viidennestä mielipiteestä:

Tykästyin, ihastuin, rakastuin!

Söpöt öttiäiset, kirkkaat värit ja hauska musiikki vetosivat sisäiseen lapseeni, kenttien vaikeustason tasainen nousu piti huolta pelin haastavuudesta. Rayman Origins-peliin verrattuna tässä on roimasti enemmän pelattavaa erilaisten haasteiden ja pelimoodien muodossa.

Kaksinpelattuna kaikki on hauskempaa ja toinen pelaaja saattaa myös helpottaa kimuranteimpia kiemuroita. Ainoa miinus tulee siitä, että kakkospelaaja ei saa ollenkaan saavutuksia. Hyväntuulinen, monipuolinen ja hauska peli, jota voin lämpimäsi suositella koko perheelle!

Elisa Wiik

Lue koko arvostelu: Rayman Legends (PC, PS3, PSV, Wii U, Xbox 360) 

Tales of Xillia (PS3)

Lainaus toisesta mielipiteestä:

Tales of Xillia kompastuu kahdella kriittisellä alueella: ensinnäkin maailmankartan puute saa pelin tuntumaan huomattavasti putkimaisemmalta kuin moni muu genressä sekä juoni menee ajoittain semmoiseksi sekasopaksi, että siitä on hyvin vaikea saada selkä.

Tämä on sääli, sillä luvassa on mekaanisesti hyvinkin nautinnollista pelattavaa. Taistelujärjestelmä hioo Tales-sarjan perinteitä. Aiemmin hieman kaksiulotteiselta ja suoraviivaiselta tuntuneet taistelut saavat uusia elementtejä aktiivisesta väistelystä – ja taisteluiden ulkopuolella hahmojen kehittäminenkin on hyvin leppoisaa puuhaa.

Eric Hartin

Lue koko arvostelu: Tales of Xillia (PS3)

Unstoppable Gorg (Mac, PC) 

Lainaus toisesta mielipiteestä:

Vasta kolmannella tai neljännellä pelikerralla sitten koitetaan ihan tosissaan estää sitä hyökkäystä, ellei hyvä mäihä ole käynyt jo aikaisemmilla tiedustelukierroksilla. Haaste peleissä on hieno juttu, mutta kun haasteen voittamisen keinoksi systemaattisesti muodostuu kuvailtu tapa, on jotain pelisuunnittelussa mielestäni pielessä.

Ehkäpä ympyräratojen idea on jäänyt vähän puolitiehen? Voin vain arvailla, miten peli olisi toiminut mikäli puolustusasemat olisivat todella olleet rataansa kiertäviä satelliitteja, joille voisi antaa erilaisia ohjauskäskyjä radan muuttamiseksi. Tai ehkä satelliteille olisi voitu antaa toisistaan riippumaton vapaa liikuteltavuus ja tehdä vihollisen hyökkäysaalloista nykyistä vihaisempia. Nykysysteemi on jotenkin aivoja nyrjäyttävä. Vihollisia tulee, mutta radoilleen naulatut puolustusasemat eivät millään asetu hyvin hyökkäysreittiin nähden. Ja sitten ahdistaa.

Pelillisesti Unstoppable Gorg jää jotenkin vähän vajaaksi. Arvokkainta antia tällä kertaa ovat välivideot ja niiden kautta kerrottu 1950-luvun B-luokan scifielokuvien henkinen tarina. Ja se on kyllä parilla sanalla sanottuna ihan mahtava. Voin vain kuvitella miten hauskaa Futuremarkin pojilla on ollut pelin kehitysvaiheen alkupuolella, kun porukka on istutettu auditorioon ja laitettu ruudulle pyörimään The Day the Earth Stood Stillin, When Worlds Colliden ja The War of the Worldsin kaltaisia klassikoita.

Janne Mikola

Lue koko arvostelu: Unstoppable Gorg (Mac, PC) 

Muropaketin uusimmat