Arvostelupäivitys: The Last of Us Remastered ja Luftrausers

Taas lisää jatkavia ja jakavia mielipiteitä peliarvosteluihin! Domen vekkulit maakarit kun eivät malta pitää sormiaan erossa hyvistä peleistä, eivätkä aina huonoistakaan. Niinpä arvosteluja täydentäviä mielipiteitä on tarjolla peleistäThe Last of Us Remastered ja  Luftrausers.

Testaajina Juho Anttila ja Kalle Lounela.

Arvosteluihin lisätyt mielipiteet löydät varsinaisen peliarvostelun leipätekstin jälkeen.

Luftrausers (Linux, Mac, PC, PS3, PSV)

Lainaus toisesta mielipiteestä:

LUFTRAUSERS on kaukana todellisuudesta, mutta silti se välittää tunteen entisajan lentäjien kokemasta jännityksestä. Lentoni olivat sekunneista pariin minuuttiin kestäviä luotihelvettejä, joiden aikana uhmasin kuolemaa tekemällä mitä epärealistisimpia väistöliikkeitä. Välillä pulahdin meressä ja sitten lensin hämmentyneiden vihollisten päältä lähitaisteluun tarkoitetulla koneellani, puhumattakaan samuraikansan jalanjälkien seuraamisesta kamikaze-hengessä. Tietenkin ydinpommin kera.

Pistesaaliin kasvatusta säesti jylhän tunteen antava musiikkiraita, jota jaksoi kuunnella pelistä toiseen ja kolmanteenkin. Hyvä niin, koska yksittäisiä pelejä ehti yhden session aikana kiertyä kymmeniä.

Kalle Lounela

Lue koko arvostelu: Luftrausers (Linux, Mac, PC, PS3, PSV)

The Last of Us Remastered (PS4) 

Lainaus toisesta mielipiteestä:

Joskus hillitön hehkutus on teoksen pahin vihollinen. Kun teoksesta maalaillaan jopa kaikkien aikojen pelitapausta, kääntyy katse väkisin etsimään niitä asioita, joita peli ei ole sen sijaan, että keskityttäisiin siihen, mitä pelillä on tarjota. Niin minäkin teen.

The Last of Us ei ole pelikerronnan merkkipaalu. Niin hienosti kirjoitettu, koskettava, uskottava ja hyvin näytelty kuin pelin tarina onkin, se luottaa liian usein välianimaatioihin. Tarinankerronta muuttuu pahimmillaan pelattavien jaksojen katkomaksi elokuvaksi, tai toisin päin. Pelaajasta tehdään pelkkä sivustakatsoja, jolle ei edes yritetä myydä illuusiota valinnoista ja vaikuttamisesta. Telltale Gamesilla olisi tästä aiheesta paljon opetettavaa Naughty Dogille. Liekö yhteensattumaa, että myös Telltalen lopullinen läpimurtoteos pelaa miehen ja tyttölapsen välisellä suhteella?

Eikä The Last of Us ole myöskään pelillisiltä ansioiltaan täysin sitä, mihin teoksella olisi ollut potentiaalia. Peli tuntuu liian usein Uncharted-sarjan hiippailupainotteiselta spinoffilta. Se jopa sortuu samoihin virheisiin kuin Naughty Dogin hittisarja. Tyylitaju vaatii rohkeita ratkaisuja. Kokonaisuus olisi ollut vahvempi, jos räiskintäosuuksia oltaisiin maltettu karsia. Silläkin uhalla, että sisältöä olisi minuutteina laskettuna ollut tällöin riittänyt hieman vähemmän. Pelissä koetaan useita upeita ja ikimuistoisia hetkiä. Lauma vihaisia pyssymiehiä ei liity yhteenkään näistä.

Juho Anttila

Lue koko arvostelu: The Last of Us Remastered (PS4)