Arvostelussa selviytymiskauhuseikkailu Soma – ”videopelin muodossa kerrottava romaani” sai Ison Peukun
Heikki Takala suuntasi science fiction –kauhupelin syvyyksiin. Selviytymiskauhu osoittautui lumoavaksi ja vetovoimaiseksi:
80- luvun science fictionille oli tyypillistä miettiä ihmisyyttä. Mistä se koostuu, mikä sen määrittelee, ja mitä todellisuus on. Kukaan tai mikään ei ole tehnyt tätä paremmin kuin Philip K. Dickin Do Androids Dream of Eletric Sheep -romaani, johon myös Blade Runner perustui.
Siksi onkin sopivaa, että Soma aloitetaan samaisen kirjailijan mietelauseella: Todellisuus on sitä, joka ei häviä vaikka siihen lakkaa uskomasta.
Teoksen rakentaminen nykymaailmassa moisten pohdintojen äärelle koetaan kaupallisena itsemurhana. Kyseessä ei ole mitenkään helposti pureskeltava kysymys, ja tulkintojen tekeminen Somassa on pakollista, ei vaihtoehtoista. Itse asiassa kaikenlainen rynniminen paikasta toiseen tarkoittaa vain tarinan sivuuttamista, sillä suurin osa siitä kerrotaan ympäristöön piilotetuissa sähköposteissa ja audiolokeissa.
Tarinasta itsestään puhuminen on myös ongelmallista. Oikeastaan minkä tahansa asian kuvailu on spoileri, joita Soman tapauksessa on syytä välttää kuin ruttoa. Se on niitä harvoja pelejä johon pitää uppoutua trailereita katsomatta ja foorumeja lukematta. Muuten epäilen tarinan menettävän tehonsa tyystin.
Yhtä kaikki, Soma tarkoittaa ruumista. Joten on varmasti turvallista sanoa että tarina käsittelee ihmisyyttä ja minuutta. Tai ainakin jonkinlaista havaintoa siitä. Tämän havainnon lähtökohdat ovat sata vuotta tulevaisuudessa, merenalaisessa tukikohdassa jossa kaikki on luonnollisesti mennyt aivan päin helvettiä. Miksi näin on, ja mistä on kysymys jää pelaajan selvitettäväksi.
Lue koko arvostelu: Soma (Linux, Mac, PC, PS4)
Lisää aiheesta
Mulkaisu – Resident Evil: Revelations 2
