Arvostelussa Torchlight II – hyvä peli, modeja odotellessa
Luolissa on mukava rampata. Näin on aina ollut ja tulee olemaan. Oli kyse sitten klassisen Hackin merkkipohjaisesta mätkeestä tai Diablojen hypemekastuksesta. Mutta mahtuu niiden väliin muitakin pelejä. Kuten mainio Torchlight. Miikka Lehtonen tutustuu indiehitin jatko-osaan:
Torchlight II:n ydin on siis sitä hyvää retroa. Sitä simppeliä ja sujuvaa touhua, jossa tärkeintä on pelattavuus. Ja voi piru vieköön jos samaa ajattelua olisi ulotettu pelin muihinkin osa-alueisiin, silloin arvostelun lopussa seisoisi taatusti suosituspeukku. Vaan kun ei ole.
Ne puitteet – kykypuut ja muutamat design-kysymykset – kun eivät ole retrokultaa, vaan vanhentunutta tauhkaa. Jos Diablo III teki yhden asian oikein, ne olivat sen kyvyt. Kokemustasojen karttuessa pelaajat saivat käyttöönsä uusia kykyjä, joita pystyi valitsemaan lennosta käyttöönsä. Tämä piti huolen siitä, että kaikkia kombinaatioita pääsi kokeilemaan. Pystyi etsimään sen oman pelityylinsä ja ne omat aseensa, joita yleensä piti vielä sekoitella tilanteen vaatimalla tavalla.
Torchlight II ei ole moisesta kuullutkaan. Se tarjoaa wanhat kykypuut. Kullakin hahmolla on kolme kykypuuta, joista kussakin on vajaat 10 kykyä ja kolme passiivista boostia. Jokaisella kokemustasolla saa sitten yhden pisteen, jonka voi lyödä haluamaansa kykyyn ja näin joko avata sen käyttöönsä tai parantaa sen tehoa. Vaihtoehtoja siis riittää, mutta kykysysteemiä vesittää pari ikävää ongelmaa.
Lue koko arvostelu: Torchlight II (PC)
![]()
Kokeile
Tämä ei ole välttämättä huippupeli. Sitä ei välttämättä nähdä myyntilistojen kärjessä tai vuoden peli-listoilla. Ideat ja omaperäinen toteutus saavat sen kuitenkin erottumaan joukosta. Uskomme, että moni voi sitä kokeilemalla löytää kätketyn helmen.
