Uusimmat

Call of Dutyt ovat osa sotateollisen kompleksin geopoliittista peliä

01.04.2015 15:45 Muropaketin toimitus

”Kansainvälisessä politiikassa ei koskaan ole kysymys demokratiasta tai ihmisoikeuksista, vaan valtioiden eduista”, totesi aikoinaan Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen turvallisuuspoliittinen ajattelija Egon Bahr. Valtioiden etua ajava koneisto, Yhdysvaltain hallinnon edustamana, kutsuikin vuonna 1993 varusteluteollisuuden johtajat neuvonpitoon. Viimeiseksi ehtoolliseksi kutsutun tapaamisen aikana todettiin, että sotateollisuuden lihavat vuodet ovat ohitse. Täytyi keksiä jotain uutta.

Tapaamisen jälkeen Yhdysvaltain sotateollinen kompleksi aloitti uudelleenjärjestelyt, joiden myötä suuryhtiöt fuusioituivat, tietenkin veronmaksajien rahoilla. Rockwell, Boeing, MacDonnell Douglas, General Dynamics, Lockheed ja Northgrop Grumman sekoittivat pakkaansa keskenään. Samalla päätettiin myös panostaa sotateollisen kompleksin tuotantoa videopelien maailmaan, jota kautta pyrittiin nostattamaan Amerikkalaisten ja länsimaiden sotatahtoa ja intoa hyökkäyssotiin.

Vähemmän tunnettu yksityiskohta on se, että tässä yhteydessä Yhdysvaltalaisen mustien operaatioiden budjetista tuettu palkkasoturiyhtiö Blackwater osti välikäsien kautta merkittävän osan Amerikkalaisesta Activision-pelitalosta.

Activision tunnettiin jo entuudestaan läheisistä suhteistaan sotilasteollisuuteen. Yhtiön sotaa väkivaltaa ihannoivat pelit, kuten Choplifter, River Raid, Chopper Command, Hunter, Battlezone, SiN, Vigilante 8 ja Quake kertovat jo nimillään mistä oli kyse. Ei ole suinkaan sattumaa, että suurvaltapolitiikkaa ja sotateknologiaa käsitellyt kirjailija Tom Clancy mainitsi Choplifter-pelin esimerkkinä länsimaisen teknologiateollisuuden ylivoimasta Neuvostoliittolaiseen nähden.

Niinpä täsmälleen 10 vuotta Viimeisen Ehtoollisen jälkeen Activision julkaisi ensimmäisen Call of Duty -pelinsä, joka aloitti militaris-tieteellisesti tutkitun vyörytyksen pelaajia kohtaan.

Sotateollisen kompleksin tutkimuksissa oli näet todettu, että jotta Amerikkalainen yleisö saataisiin kääntymään jälkeen sotamyönteiseksi, oli Amerikkalaiset ensin aivopestävä. Se onnistui tietokonepelien avulla erinomaisesti. Sotapelien taistelukentät voitiin siirtää nopeasti Nykyaikaan, jolla haettiin hyväksyntää tämänhetkisille sotatoimille, sekä lähitulevaisuuteen, jolla pohjustettiin jo tulevia hyökkäyssotia. Näiden kautta Sotateollisuus on pystynyt varmistamaan asemansa ja pitämään tilauskantansa korkeina.

Samaan aikaan käytävän geopoliittisen pelin ytimessä ovat myös turvallisuuskysymykset, ja Call of Dutyt tukevat monien välikäsiomistustensa kautta omistajansa Yhdysvaltain Hallituksen ulkopolitiikkaa pyrkiessään luomaan pelkoa ja uhkailemaan epäystävällisten maiden hallituksia. Teollisuuden, tieteellisteknisen tutkimuksen, armeijan ja viihdeteollisuuden nuorat ovatkin punoutuneet tänään tiiviisti yhteen yhdeksi Illuminatin tärkeimmistä työkaluista.

Jo yksinomaan Viimeisen Ehtoollisen aikana tehdyt päätökset ja ensimmäisen Call of Dutyn ilmestyminen tasan vuosikymmenen sen jälkeen ovat täysin kiistämättömiä todisteita Illuminati-Hallituksen voimasta ja Call of Duty -pelien osuudesta sotateollisen kompleksin aseman vankistajana sekä Amerikan sotakoneiston valmistamisesta hyökkäyssotien välineeksi Kansalaisten mielenhallintavälinevoimasta puhumattakaan. Sattumaako? TUSKIN!

Muropaketin uusimmat