Dead Space 3 – avaruudessako kauheaa? Se selviää arvostelusta!
Miikka Lehtonen. Kauhu ja avaruusörmyt. Kuka katsoo Miikan peilistä aamulla? Mies vai nekromorppi? Miksi JOK näki unta kävelelevästä nekromorphien linnasta, joka muuttui Giger-sävytteiseksi Bismarck-taistelulaivaksi? En tiedä. Mutta ainakin tiedämme mistä puusta on Dead Space 3 tehty.
Dead Space 3 on siis tunnelmallinen, joskin vähän toiminnallisempi versio siitä samasta herkusta, jota olen peukuttanut jo kahden pelin verran? Miksi siis noin matala pistemäärä? Kuten muistanet, mainitsin jo aluksi Dead Space 3:n olevan kahden puoliskon peli. Ja se jälkimmäinen puolisko, se ei ole herkkua.
Puolivälissä Clarke päätyy kumppaneineen sille kaikissa videoissakin mainostetulle jääplaneetalle, jolloin pelin viehätys putoaa samaa tahtia kuin Isaacin ruumiinlämpö. Tiivis tunnelma lentää ikkunasta, samoin kuin uniikin kiehtovat avaruusalukset. Tilalle tulee paljon lunta, paljon jäätä ja copypaste-leimasimella taottuja pikkuruisia tukikohtia.
Jossain siinä 12. pelitunnin kohdalla huomasin yllättäen huokailevani raskaasti, kun astuin ulos 500. hissistäni ja näin edessä pienen vyötärön korkuisten laatikoiden täyttämän pihan. Tiesin jo etukäteen, mitä seuraavaksi tapahtuisi: ”yllättävä” väijytys. Taistelun jälkeen pari askelta eteenpäin, 501. hissiin, sillä pari sekuntia alaspäin ja… Huoh… Sama uudelleen.
Ja näin se sitten menee. Todellisena kuningasideana mukaan on heitetty myös aseistettuja ihmisvastustajia, eli juuri se asia, jota Dead Space ei kaivannut tai johon sen moottori ei nyt todellakaan sovellu. Ja mitä pidemmälle peli etenee, sitä enemmän kuvio vääristyy. Vähemmän necromorpheja, enemmän ihmisiä. Vähemmän kauhua, enemmän tylsiä areenataisteluita.
Lue koko arvostelu: Dead Space 3 (PC, PS3, Xbox 360)
Lisää aiheesta
Dead Space 2 (PC, PS3, Xbox 360)
Dead Space 3 -ensikosketus – sukellus ihmissydämen synkimpiin sopukoihin
Dead Space: Ignition (PS3, Xbox 360)
