Deadlight ei oikein tiedä mitä se tarkalleen ottaen tahtoo olla
Kalle Laakso ja Juho Anttila pelasivat molemmat omilla tahoillaan uutta ladattavaa zombieseikkailu Deadlightia. Herrojen johtopäätökset kauniista pelistä olivat yllättävän samankaltaiset…
Deadlightia voisi kuvailla eräänlaiseksi kolme vuotta sitten julkaistun XBLA-peli Shadow Complexin ja niin ikään Livessä julkaistun, pari vuotta vanhan Limbon sekoitukseksi. Unreal Engine 3 -pelimoottori taipuu Deadlightissa miellyttäväksi 2.5D toimintaseikkailuksi, jonka kontrollit ampumismekaniikka muistuttavat edellistä, siluettigrafiikan sekä kevyen ongelmanratkonnan lainautuessa Limbosta. Tunnelmaa luodaan vähäisillä mutta vahvoilla musiikkipätkillä, lyhyillä välinäytöksillä ja jokseenkin hassulla ääninäyttelyllä.
Pelintekijät ovat oppineet läksynsä edellämainituista peleistä, ehkä liiaksikin. Deadlight näet toistaa Limbon ongelmia häpeilemättä lineaarisuuden ja pituuden suhteen. Peli on erittäin suoraviivainen, eikä se kestä juurikaan jälleenpeluuta. Pelaajaa yritetään houkutella tutkimaan paikkoja kerättävillä sivuilla ja päiväkirjalla, mutta kerättävät ovat varsin ilmiselvissä piiloissa. Kädestä pidetään tiukasti kiinni alusta loppuun, ja löysää annetaan ainoastaan kerättävien merkeissä. Lineaarisuus on viety niin tappiinsa, ettei pelissä voi jäädä käytännössä edes jumiin. Myös erittäin anteeksi antavat checkpointit ovat kuolon korjatessa lähes joka kerta parin askeleen päässä, joten ongelmakohtaa pääsee kokeilemaan samantien uudestaan.
Lue koko arvostelu: Deadlight (Xbox 360)
Lisää aiheesta
Lollipop Chainsaw (PS3, Xbox 360)
Resident Evil: Revelations (3DS)
The Walking Dead Episode 2: Starved For Help (Mac, PC, PlayStation 3, Xbox 360)
