Demokratiaa kommunistikyborgeille, vaikka väkisin!
Miikka Lehtosen elämässä on tavoitteita. Joskus se on instanssin läpäiseminen. Eilen se oli demokratian levittäminen kaikkialle, galaksin äärirajoillekin.
Tämän riemukkaan satiirikerroksen alta löytyy syvä ja rikas suoni reipasta co-op-räimettä, sillä Helldivers on peli, joka pitää kokea kaverien kanssa. Oikeasti myös, sillä suurin osa pelin tehtävistä on sen verran haastavia, että peli kertoo suoraan päävalikossa, että tänne ei sitten kannata lähteä ilman ystävien tulitukea. Eikä se, piru vieköön, vitsaile.
Hallittua demokratiaa levitetään kolmella rintamalla, joista jokainen sisältää omat vihollisensa: illuminatin kehittyneet muukalaiset, brutaalit jättiötökät ja kommunistikyborgit. Oikeasti, kommunistikyborgit.
Kunkin rintaman taistelutilanne elää. Pelaajien suorittaessa tehtäviä kulloinkin aktiivisessa osassa rintamaa ihmiset työntävät vihollisiaan kohti näiden kotiplaneettaa. Kun tässä tarpeeksi onnistutaan, kotiplaneetta vallataan ja sota loppuu… yöksi. Seuraavana päivänä se alkaa uudelleen.
Jokaiselta rintaman viipaleelta löytyy lineaarinen putki planeettoja, jotka tarjoavat yksi kerrallaan vaikeutuvia tehtäviä. Jokaisessa on omat tavoitteensa ja palkintonsa: tämän suorittamalla avaa uuden konekiväärin, tuolta oppii pudottamaan taistelussa jalkaväkimiinoja ja tästä planeetasta saa tuplaexpat.
Lue koko arvostelu: Helldivers (PS3, PS4, PS Vita)
