Dreamcast täytti 14. Onneksi olkoon, olemme kaikki vanhoja!
Päivälleen 14 vuotta sitten, 9.9.1999, tapahtui ainakin yksi hieno juttu: Sega julkaisi Dreamcast-pelikonsolinsa. Jenkit ja Suomessa harmaatuonnin kautta omat koneensa hankkineet saivat tuolloin varaslähdön uuteen sukupolveen.
Dreamcast toki julkaistiin Japanissa jo vuonna 1998 ja tunsin muutamankin japanilaisen mallin hankkineen pelaajan. Eurooppalainen malli taas nähtiin lokakuussa 1999, mutta pohjois-amerikkalaisten ja meikäläisen Dreamcast-ura pyörähti käyntiin syyskuussa 1999, jolloin koneen jenkkiversio julkaistiin. PlayStation 2, Xbox ja GameCube, eli Dreamcastin saman sukupolven kaverit olivat vielä kuukausien tai jopa vuosien päässä. Itse asiassa Xbox julkaistiin vasta loppuvuodesta 2001, jolloin Sega oli jo ehtinyt heittämään pyyhkeen kehään ja lopettamaan Dreamcastin valmistuksen.
Lyhyestä eliniästä huolimatta laitetta myytiin ja tuettiin vielä vuoteen 2007 asti (Japanissa) ja se on ansainnut melkoisen kulttimaineen. Osasyynä ovat persoonalliset ratkaisut: laitteen muistikorttina toimineessa VMU-palikassa oli oma pieni näyttö ja ohjainpainikkeet, joiden avulla sillä pystyi pelaamaan yksinkertaisia minipelejä ja näin tienaamaan emopeliin pieniä bonuksia. Dreamcastin avulla pääsi myös verkkoon, sillä se sisälsi modeemipiirin ja siihen julkaistiin myöhemmin RJ-45-adapteri.
Mutta eniten muistoihin jäivät tietenkin pelit. Sega oli vuonna 1999 vielä melkoinen arcade-tekijä ja Dreamcastilla nähtiin tietenkin todella komeita kotiversioita Segan kolikkopeleistä. Crazy Taxi, House of the Dead tai vaikka kalastusohjaimen kera julkaistu Sega Bass Fishing saivat vielä PlayStationilla pelanneet muuttumaan kateudesta vihreiksi.
Ja nähtiin konsolille toki myös alkuperäisiä pelejä isolla A:lla. Jet Set Radio. Space Channel 5. Seaman. Phantasy Star Online. Skies of Arcadia. ChuChu Rocket! Shenmue!
Ja entäs ne tappelupelit? Jos pidit 2D-tappelusta — ja kukapa tuolloin ei pitänyt — Dreamcast oli kuin sinua varten tehty konsoli!
Tietenkin kaikki kunnon yarr-piraatit muistavat Dreamcastin myös kenties konsolihistorian helpoimpana waretusalustana. Laitteen ainoa kopiosuojauksen muoto oli se, että Sega oli polttanut sen pelit takaperin levyille. Tämän keksimiseen meni piraateilta noin nanosekunti ja sitten alkoi sellainen waresirkus, että oksat pois. Tunsin monia Dreamcastin omistajia, jotka omistivat yhteensä ehkä 5 alkuperäistä peliä ja tietenkin huikeat CD-kansiot täynnä piraattipelejä. Sitten vielä ihmetellään, miksi Dreamcast kuoli!
Mutta oli syy mikä tahansa, kuolema tuli ja aivan liian nopeasti. Sega vetäytyi pois konsolimarkkinoilta ja keskittyi julkaisemaan pelejä muille alustoille. Mutta ei se enää tuntunut samalta. Tänään kannattaa siis kaivaa Dreamcast kaapista ainakin sen verran, että antaa laitteelle pienen halin. Itse taidan pelata vanhojen aikojen kunniaksi pari peliä ChuChu Rocketia.
