Ei ihan neljän tähden prätkäily – mikä pudotti MotoGP:n pojot?
Leevi Rantala kiisi pitkin MotoGP 13 –motomopopelin ratoja ja tykkäsi kovasti. Enimmäkseen. Mutta mikä aiheuttikaan pojojen jäämiseen perustyydyttävään kolmeen tähteen?
Pelin selkeästi paras osa-alue löytyy sen fysiikkamoottorista. Pyörät käyttäytyvät realistisesti ja erilaisia asetuksia löytyy runsaasti. Moottoripyörällä ajamiseen vasta tutustuvien kannattaa aluksi kytkeä päälle kaikki ajamista helpottavat ajoavut. Tällöin ei esimerkiksi tarvitse huolehtia erikseen etu- ja takajarrujen käytöstä, vaan kummatkin aktivoituvat samasta napista. Konkarit voivat puolestaan kytkeä kaikki helpotukset pois päältä. Ajaminen ilman minkäänlaisia helpotuksia vaatii tarkkuutta ja kestäviä hermoja, sillä yksikin kaatuminen tarkoittaa kisan epäonnistumista.
Kisoissa menestyminen vaatii myös pyörän asetusten säätämistä. Sopivilla säädöillä kierrosajasta voi viilata pois jopa sekunteja, mikä merkitsee usein eroa paalupaikan ja häntäpään välillä. Homman voi halutessaan jättää tallikavereiden huoleksi, jotka viilaavat asetuksia muutamien kysymysten perusteella. Kaikkea voi halutessaan säätää myös itse ja valmiit asetukset voi tallentaa tulevaisuuden varalle. Tallennuspaikkoja eri säädöille olisi saanut olla enemmän. Niitä voi tallentaa vain 10 kappaletta, mikä on aivan liian vähän.
Fysiikkamoottorin ominaisuudet eivät rajoitu pelkästään pyöriin, vaan myös radat muuttuvat kisojen aikana. Kovimmassa käytössä olevat ajolinjat kuivuvat sadekisoissa ja pyörän renkaista kertyy niille pitoa parantavaa kumia. Oikeat ajolinjat kannattaakin opetella huolella, sillä etenkin sadekeleillä ajaessa niiden tunteminen on suorastaan elinehto. Yli 200 kilometrin tuntinopeudella kiidettäessä märällä asfaltilla luisteleminen on nimittäin todella vaarallista puuhaa.
Lue koko arvostelu: MotoGP 13 (PC, PS3, PSV, Xbox 360)
Lisää aiheesta
