Ei ihan Uuno Turhapuro – mutta melkein – Painterboy-suomiklassikon aarteita löytyi Tikkurilan kaapeista
Uuno Turhapuro on jokseenkin ylivertaisen tunnettu ja rakastettu suomainen pelisankari (joka muuten on esiintynyt parissa leffassakin, tiesittekös?!?!), niin Tikkulan Painterboy on se vähemmän tunnettu pikkuserkku. Ehkä siinä ei ollut aivan samaa musiikillista magiaa, mutta kyllä nyt ehkä ensimmäinen suomalainen mainokseksi tehty tietokonepeli paikkansa historiankirjoissa ansaitsee.
Domen oma uutispeikko Janne Rautiainen on tehnyt miehen työn kiusatessaan Tikkurila-maalifirman tiedottajia. Mies näet on tingannut kuukausikaupalla, että onko Tikkurilalla vielä mitään materiaalia 1986 Commodore 64:lle julkaistusta mainospelistä.
Samana vuonna Uuno Turhapuron kanssa bittimuotoon siirtyivät Tikkurilan mainoskasvot, kun telkkarista tutut isä ja poika saivat ikioman pelinsä. Painterboy oli pelin lisäksi Tikkurilan maalituotteiden kehumiseen keskittyvä interaktiivinen mainos, jossa ajeltiin autolla ympäri pitäjää ja suoritettiin asiakkaiden tilaamia maalaushommia. Aikakaudelleen tyypillisesti kyseessä on yksinkertainen arcade-räpellys.
Peli on jaettu kahteen osioon. Ihan ensimmäiseksi valitaan sopiva Tikkurilan maali ja napataan listasta maalauskohde. Kun isä ja poika ovat valinneet toimeksiannon, ruutuun iskeytyy ylhäältä kuvattu ajo-osuus ja kaiuttimista raikaa hektinen tilupoppi. Jos matkalla törmää johonkin tai suistuu tieltä, auto räjähtää ja kaksikko on yhtä elämää köyhempi.
Ja kun tarpeeksi kauan kepillä tökkii, niin liikahtaahan se aasikin!
Tikkurilan arkistosta näet löytyi kuin löytyikin pelimateriaalia sen jälkeen, kun Rautiainen lupasi tarjota kahvia & pullaa sille, joka löytää Painterboy-materiaalia.
Ja heti löytyi:
Materiaalia siis löytyy, niin lehtileikkeitä kun diakuvia, VHS, pelikasetteja ja jopa alkuperäisiä pelipakkauksia. VHS-kasetin sisältö on muuten mysteeri – ties mitä jännää se sisältää?
Kiitokset Tikkurilalle jaksamisesta! Suomen pelimuseossa nähdään, vai mitä?
Turhauttavan kiikkerät kontrollit kismittävät, sillä kirurgisen tarkan näppäimistönkin kanssa on ongelmissa. Toisaalta tyriminen nostaa vain hymyn huulille, kun kaiuttimista tärähtää ilmoille Tikkurilan mainoksesta napattu POIKA!-huudahdus, jonka Nepuli tuuttaa ilmoille koko äänipiirinsä sielulla.
Voin vain kuvitella, millaista tervanjuontia maalaaminen oli kymmenen markan markettijoikkarilla. Oma kasetti uhkaa leikata kiinni heti startin jälkeen, kun maalarikaksikon autoon on vaikea saada ohjaustuntumaa. Ensimmäinen pelikierros kuluukin kontrolleihin totutellessa. Jos peli julkaistaisiin uudelleen nykykonsoleille, ensimmäinen saavutuspokaali myönnettäisiin jo siinä vaiheessa, kun itsensä on saanut teutaroitua ensimmäiseen maalauskohteeseen.
