Elämältä putosi pohja, kun kukaan ei enää kertonut Stanleylle mitä pitää tehdä…
Pekka Leinonen pureutuu yhteen vuoden 2013 oudoimmista ja eriskummallisimmista peleistä… Ja miettii, että mikä tämä The Stanley Parable oikein on…
Onko tämä sinun elämääsi?
Stanley oli onnellinen. Hänellä oli työpaikka, jossa hän painoi tietokoneen ääressä nappeja. Eräänä päivänä Stanley huomasi, että kollegat olivat kadonnut kuin tuhka tuuleen. Kukaan ei kertonut enää Stanleylle mitä nappia hänen pitäisi painaa. Stanley päätti ottaa asiasta selvää. Ehkä hän ei vain ollut huomannut kokouksesta ilmoittavaa muistilappua.
Pasianssi, Picasso vai Pavlov?
Olen ongelman ääressä. Käsittelenkö teosta pelinä, taideteoksena, vai testinä. Pelinä Parable on mekaniikaltaan lähes yksinkertaisin mahdollinen, ja tästä yksinkertaisemmaksi menee oman kokemukseni perusteella vain Dear Esther. Paina eteenpäin, valitse menetkö vasemmasta vai oikeasta ovesta, paina nappia. Siinä ovat kaikki toiminnot.
Taideteoksena tämä ei ole ainakaan maalaus. Grafiikan loistossa ei häikäistytä, sillä ikääntyvä pelimoottori tarjoaa rajoitetut puitteet. Kyllähän Sourcesta saa toki revittyä enemmänkin irti, mutta luulen ettei tekijöillä ollut moiseen aiettakaan. Taideteoksena kyseessä on siis enemmänkin novelli. Siitä kohta.
Jos kyseessä on testi, niin mitä se kertoo minusta, että kahden ensimmäisen saavuttamani pelikerran loppuratkaisuksi löysin hahmoni hengettä oman verensä keskeltä. Tästäkin lisää tulevassa kappaleessa.
Mutta pulmaani keksin vastauksen: kyseessä on kolmen osa-alueen synergia.
Lue koko arvostelu: The Stanley Parable (PC)
