Ensituntumat: Etherborn voi hyvinkin olla seuraava iso indiepelihitti, jos Altered Matter ei pudota palloaan
Espanjalainen indiestudio Altered Matter on valmistumassa ensimmäisen pelinsä Etherbornin julkaisuun, minkä myötä pakollinen markkinointivaihe on pistetty pyörimään. Nelihenkinen kokoonpano kertoo tavoitteekseen haluavansa hyödyntää viihdetuotteita oman taiteellisen ilmaisun välineenä, ja heidän esikoisen perusteella väitteelle on katetta. Lisäksi se vaikuttaa todella kutkuttavalta ongelmanratkontapeliltä.
Julkaisupäivä: kevät 2019
Tekijä: Altered Matter
Julkaisija: Altered Matter
Saatavilla: PC (Windows, testattu), PlayStation 4, Xbox One & Nintendo Switch Pelaajia: 1
Ikäraja: 3
Peliä pelattu arvostelua varten: Yksi tunti
Etherbornin noin tunnin mittainen demo kattaa pelistä pari ensimmäistä tasoa, joten kovin syvälle sen hyvin korkealentoiselta vaikuttavaan juoneen tai mekaniikan kannattelevuuteen ei ennättänyt pääsemään. Pelaajat ohjaavat jonkin sortin läpikuultavaa ihmishahmoa etsimässä omaa tarkoitusta maailmassa, jonka mysteereitä naispuolinen ääni avaa mahdollisimman kryptisesti.
Paljastuuko salaperäisen sanailun takaa lopulta mieltä avartava meditatiivinen kokemus vai keinotekoisen hankalaksi peitelty tylsä tekosyy etenemiselle jää nähtäväksi, mutta ennakkoversion perusteella orastava juoni ei suinkaan ollut pelin mielenkiintoisin aspekti.
Etherbornin abstraktin kauniit ja yksinkertaistetut maailmat kätkevät alleen kolmiulotteisen ongelmanratkontapelin, jonka mekaniikka perustuu perspektiiviin. Siten se on hyvä sielunsisar sellaisille genreklassikoille kuten Fez tai Monument Valley, vaikka pelattavuus on lopulta täysin erilainen. Etherbornissa perspektiivi yhdistetään painovoimaan, joka käyttäytyy kyllä luonnollisesti mutta on sidottu aina hahmon silloiseen orientaatioon. Alaspäin on siis alaspäin, mutta se tarkoittaa eri asiaa, kun päähenkilö kävelee seiniä tai kattoa pitkin.
Tasot on luotu juuri tätä silmällä pitäen, jolloin verrattain pienistäkin kuutioista on saatu aikaiseksi todella mielenkiintoisia pulmia. Pelaaja ei voi siirtyä maan tasolta seinälle myöskään täysin mielivaltaisesti, vaan suuntaa voi vaihtaa ainoastaan kaarevien seinien myötä. Ylitsepääsemätön myrkyllinen joki voidaankin ohittaa kätevästi seinää pitkin talsien, mutta jo ennakkoversion kaksi ensimmäistä tasoa teki varsin hyvin selväksi, ettei ratkaisu ole läheskään aina niin ilmeinen – eikä jatkuva perspektiivin muutos ainakaan helpota suunnistusta.
Maailmoihin on kätketty myös valkoisia palloja, jotka antavat virtaa ja luovat usein uusia reittejä. Ratkaisu on lajityypissään tuttu ja aavistuksen kömpelö, mutta onneksi ongelmanratkonnan ydin säilyi nimenomaan näiden palluraisten luo pääsyssä, eikä niinkään niiden toimintamekaniikassa. Demon tasot eivät myöskään esitelleet näiden lisäksi mitään uusia niksejä, mutta kolmiulotteinen perspektiivikikkailu itsessään onnistui koukuttamaan jo varsin mukavasti.
Harmillisesti ennalta määritetyt kuvakulmat eivät tosin ole aina parhaimmat mahdolliset liikkumisen kannalta, ja monet hypyt tai ahtaat kulmat päätyivät turhiin kuolemiin silkastaan kontrollien vuoksi. Onneksi näistä ei kuitenkaan sakoteta ja uudelleensyntyminenkin on miltei välitön, joten nämä eivät näin lyhyessä ajassa ennättänyt liiaksi risoa.
Pelin muutoin varsin eteeristä tunnelmaa korostetaan sen audiovisuaalisella toteutuksella, joka on molemmin puolin hyvin seesteistä. Yksinkertaisista polygoneista koostuva ulkoasu on kaunis ja taiteellinen, mikä suorastaan huutaa indietä. Taustalla kuultavat haikeat sävelet puolestaan vahvistavat pelimaailman salaperäisyyttä ja sen pastelliväristä avaruutta. Pidemmän päälle päähenkilön jatkuvan monotoninen tömistely saattaa tosin tuottaa ongelmia.
Etherborn vaikuttaa ensitestin perusteella todella mielenkiintoiselta ja mieltä kutkuttavalta ongelmanratkontapeliltä. Sen perspektiivivetoinen pähkäily tuottaa aitoa mielihyvää, ja jos lopullinen peli onnistuu vain ylläpitämään vaihtelevuuden ja haasteen nautinnollisena, voi kyseessä olla seuraava iso indiehitti.
