Ensituntumat PlayStation VR2 -lasien kokeileminen herätti aitoa pelkoa ja sai adrenaliinin virtaamaan

05.01.2023 19:30 Osku Kannisto, Kai Taipale

Sonyn uudet VR-lasit eivät jättäneet kylmäksi. Kokeilu tarjosi aidosti jotain aivan muuta kuin osasi odottaa. Realistisuus nosti aidon pelon tunteen, mutta halu jatkaa oli kyltymätön.

PlayStation 5 -konsolille suunniteltuja VR2-laseja pääsimme kokeilemaan CES-messujen yhteydessä. Puolen tunnin sessiossa demopelinä käytettiin Horizon Call of the Mountain -peliä, jonka luvattiin ilmestyvän yhdessä lasien kanssa helmikuun 22. päivä.

Demo alkoi lasien kalibroinnilla. Uutuutena laseissa on katseenseuranta. Kalibrointia varten käyttäjän edessä näytetään kohteita, joihin katse tulee kohdistaa. Onnistuneen kalibroinnin päätteeksi tarkastusta varten edessä näkyy vielä kuvioita, joita voi sytytellä katsetta liikuttamalla. Myös pelien valikoissa valinnat tehdään katseen avulla, mikä on testatun perusteella riittävän nopeaa.

Ensivaikutelma laseista oli erinomainen. Lasien katselukenttä on erittäin laaja (110 astetta) ja käytännössä kattoi koko lasien sisään jäävän alan ilman mustia palkkeja. Tarkkuus molemmille silmille on 2000 x 2024 pikseliä. Paneelien virkistystaajuus on 90/120 hertsiä, mikä riitti realistiseen katselunautintoon. Lasit reagoivat ripeästi pään kääntelyyn liikkeen nykimättä.

Lasit käyttävät oled-paneeleja. Aidosti toistuva musta sekä täyteen loistoon pääsetä värit herättivät demopelin eloon. Tuli tunne kuin olisi katsomassa uutta Avatar-elokuvaa – tosin vähän heikommalla tarkkuudella. Elokuvasta poiketen katsetta voi itse käännellä vapaasti joka suuntaan. Lasien kuvanlaatu pärjää hyville televisioille. Erityisenä huomiona aiempiin VR-laseihin verratessa pikseliverkko oli saatu minimoitua jättäen kuvan yhtenäiseksi ilman hyttysverkkoefektiä.

Äänentoistona käytettiin Sonyn kuulokkeita yhdessä tilaäänten kanssa. Äänet toistuivat miellyttävän paikkatarkasti, mikä lisäsi tunnelmaa hyvien elokuvien tasolle. Tosin testitilassa soiva kova musiikki kuului valitettavan selvästi päälle pilaten hiljaiset dialogikohtaukset.

Laseista voi kytkeä väliaikaisesti päälle läpinäkyvyys tilan, joka hyödyntää edessä olevaa kameraa. Tilan avulla käyttäjä näkee laseissa mustavalkoisena edessään olevan näkymän, mikä helpottaa ohjaimiin tarttumista. Ohjaimissa on rannelenkit, jotta ne eivät pääse tippumaan käsistä vahingossa. Ne myös antavat haptista palautetta käsiin PS5-ohjaimen tavoin pelin tapahtumista.

Sense-ohjaimista saa tukevan otteen ja ne istuvat käsiin hyvin. Näppäimet on sijoitettu luonteviin paikkoihin ja ne löytyvät etusormien tai peukalon alta helposti. Horizon-pelin opastuksessa oppi liikkumisen niksit kätevästi. Esimerkiksi kävely tehdään painamalla napit pohjaan ja liikuttamalla käsiä kuten hiihtäessä tai lenkkeillessä – ei vain liikuttamalla ohjaintattia eteenpäin. Peruutukseen oli oma eleensä, ja katselun suuntaa käännettiin oikealla ohjaintatilla.

Demopelaaminen tapahtui seisten, mikä toi selkeitä haasteista. Alun venekyyti meni vielä mukavasti päätä heilutellen ja maisemia ihaillen, mutta toiminnan alkaessa meinasi jalat lähteä alta. Ensimmäinen horjunta tuli vastaan tikapuita kiivetessä. Elimistö reagoi vahvasti immersiivisyyteen yrittäen korjata silmien näkemää jalkojen osalta. Tikkaista kuitenkin selvisi vielä helpolla…

Intensiivisyys lisääntyi nopeasti. Vuorikiipeilytehtävä nosti nopeasti kylmän hien otsalle ja sai adrenaliinin virtaamaan suonissa. Kallion seinästä piti etsiä sopivia tarttumapintoja ja kiivetä satojen metrien korkeudessa. En ole ikinä pelännyt yhtä paljon pelatessa kuin vuoren seinämää kiivetessä. Tunnelman aitoudesta viestiin sekin, että alas ei enää uskaltanut katsoa, ohjaimista puristi kuin viimeistä päivää ja tasapaino meinasi lähteä useaan otteeseen seikkailun edetessä. Tällaista en osannut odottaa demoon tullessani!

Vuoriseikkailun päätteeksi päästiin taistelun pariin. Harjoitukseksi sai ampua nuolia maalitauluun jousella. Ampuminen oli varsin luontevaa: nuoli kotelosta oikealla kädellä, viritys taakse ja liipasinsormen irrotus. Tähtäys tehdään jousella ja katseella, jonka avulla myös itse osuma rekisteröidään.

Ammuntaharjoituksen jälkeen jälkiruokana oli lopputaisto dinosaurusta vastaan. Liikkuminen taistellessa oli erilaista kuin seikkailukohdissa ja keskittyi vihollisen hyökkäysten väistelyyn. Ammunta tehtiin samalla tavalla kuin maalitauluilla, mutta nyt kohde liikkui. Homma sujui kohtuullisesti, vaikka dinosaurus voiton tällä erää veikin. Harjoittelulistalle jäi nuolten nopea nappaaminen kotelosta, ketterämpi väistely ja viimeistellympi tähtääminen.

Puolen tunnin ensivaikutelmat jättivät Sony PlayStation VR2 -laseista erittäin positiivisen vaikutelman. Lasien tarkkuus, oled-näyttöpaneelit ja lähes koko näkökentän kattava näkymä luovat puitteet huikeille pelikokemuksille, joita saatiin demopelin myötä kokea. VR-maailmaan sijoittuva pelaaminen on aivan erilaista kuin televisioruudun tuijotus – siinä peliin sisään sukelletaan kirjaimellisesti niin näkö- kuin kuuloaistinkin osalta.

Kokemuksen perusteella VR2-lasit menevät ehdottomasti omalle hankintalistalle. On ilo törmätä tällaisiin kokemuksiin, vaikka jo luulee kaiken nähneensä. Lasien julkaisun yhteydessä luvattiin jo noin 30 peliä, joten pelattavasta ei tule pulaa.

CES-tapahtuman kotimaassa Yhdysvalloissa lasit ovat jo ennakkotilattavissa. Hintaa laseilla ja ohjaimilla on 550 dollaria. Yhdessä Horizon Call of the Mountain -pelin kanssa 600 dollaria. Suomessa ennakkotilaushinnat asettuvat vastaavasti 640 ja 700 euroon.