God of Warien myyttilaari kaivelee jo pahnanpohjimmaisia – arvostelussa GoW Ascension

24.03.2013 19:00 | Jukka O. Kauppinen

Tero Lehtiniemi suuntasi Kreikan mytologioiden uumeniin, taas kerran. Kratos tulee, Kratos mättää – mutta jäikö Ascensionin jälkeen enää mitään jäljelle seuraavaa peliä varten? Siinäpä se kysymys.

Kaaosterien painottaminen ei suinkaan tee pelistä tylsää, päinvastoin. Kratoksella on nyt käytössään neljä jumalallista voimaa, joiden aktivointi muuttaa samalla ketjujen luonnetta: Areksen tuli sytyttää vihollisia tuleen, kun taas Hades kutsuu alamaailman henkiä sankarimme avuksi. Myös taikuuden luonne on muuttunut: uudet loitsut ovat yleensä koko ruutuun vaikuttavia, älypommityylisiä superhyökkäyksiä, joiden käyttöä on taikapisteiden rajallisuuden vuoksi syytä miettiä tarkasti.

Jumalvoimat erilaisina terveys- ja taikapistepalkintoineen on hauska idea, mutta käytännössä peli menee nopeasti siihen että pelaaja kehittää ja käyttää taikavoimista ainoastaan yhtä tai kahta. Tästäkin huolimatta pelin taistelu pysyy mielenkiintoisena ja viihdyttävänä loppuun asti.

Taistelemisen ohella Ascension on myös pullollaan loikkimista ja puzzlenratkaisua. Loikkiminen on toteutettu siinä mielessä järkevästi, että esteet ja kuilut on eroteltu fiksusti eikä satunnaisia äkkikuolemaan johtavia harhahyppyjä juuri esiinny. Tallennuspisteitä on runsaasti ja yleensä aina ennen haastavaa kohtaa.

Puzzlet ovat monen kentän selkäranka, ja moniosaisten, loogisten mutta yllättävän haastavien puzzlejen ratkaisu onkin tyydyttävää. Isona elementtinä ongelmanratkaisussa toimivat esineitä hajottava ja lahottava aika-amuletti sekä Kratoksesta kaksoisolennon luova valakivi. Näiden esineiden takia pelin ongelmanratkaiseminen painottuu kuitenkin vahvasti sen jälkimmäiselle puoliskolle.

Lue koko arvostelu: God of War: Ascension (PS3)

Lisää aiheesta

God of War (PS2)

God of War II (PS2)

God of War III (PS3)

God of War 3:n tekijät haastattelussa – ”se oli valtava haaste – ja onnistuimme”