GTA V: silmäterä ja silmätikku
Viimeisen kuukauden aikana GTA-peleistä on uutisoitu valtavasti. Ei pelkästään siksi, että GTA V on pelimarkkinoiden kuumin nimi, vaan myös koska sen ympärillä sattuu ja tapahtuu. Kaikki pitävät silmänsä visusti kiinni pelissä joko himoiten sitä tai sitten puhtaasta inhosta.
On sanomatta selvää, että maailman menestynein pelibrändi halutaan nostaa esimerkiksi monella eri tavoilla. Pelin puolestapuhujat haluavat nostaa sen päänsä yläpuolelle, ja esitellä sitä yhtenä pelihistorian saavutuksista. Sen massiivinen suosio myös houkuttelee monet nostamaan syyttävän sormensa peliä kohden, etenkin kun joku pääsee hengestään.
GTA-uutisointia seuratessani näen yhteisen tekijän. Ihminen on luonteeltaan kovin pinnallinen, mutta samalla myös hyvin helposti hämmentyvä eläin. Grand Theft Auto on täydellinen esimerkki siitä, miten ihmiset syyttävät muita omista virheistään ja hakevat helppoja ratkaisuja.
Pelin ilmiömäinen suosio kääntää päät välittömästi, ja kun jotain pahaa tapahtuu, on sen pakko liittyä sillä hetkellä vallitsevaan asiaan. Jos nuori miespuolisen rattijuoppo ajaa katua ylittävän juopuneen naisen päälle, syytämme ensimmäisenä videopelejä. Tämä tapahtuu varsinkin silloin, kun rattijuopon taustalta löytyy pelaamishistoriaa ja Grand Theft Auto.
Videopelejä ei syytettäisi, jos rattijuoppo olisi keski-ikäinen mies. Tällöin syy olisi vain se perinteinen viinaperkele.
Tämän kautta päästään myös kolmanteen yhteiseen tekijään, joka on olettamus.
Jyrki Kasvi totesi kolumnissaan, että ”keskustelun avaajat eivät itse pelaa.” Asioista tietämättömien on helppo vedota maalaisjärkeensä, koska se kuulostaa omaan korvaan hyvin loogiselta. Täytyy kuitenkin painottaa, ettei loogisuus ole faktaa. Se ei pohjaudu minkäänlaisiin tutkimuksiin, ja videopelien väkivallasta on tehty useita tutkimuksia. Niiden tulokset puhuvat järjestään pelaamisen puolesta ja hyvistä vaikutuksista. Tätä edustaa muun muassa Springer.com-sivustolla julkaistu Journal of Youth and Adolescence -kirjan tutkimus, joka osoitti ettei väkivaltaisista peleistä ole haittaa mielenterveysongelmaisille nuorille. Monille pelaaminen tuotti pikemminkin positiivisia ja rauhoittavia vaikutuksia.
Videopelien syyttely väkivallasta on verrattavissa siihen, että syyttäisimme pornon aiheuttavan raiskauksia. Moni varmasti katselee sekä pornoa että pelaa väkivaltapelejä. Ihan varmasti jotkut raiskaajat ja murhaajatkin. Molemmat ovat vessapaperin tavoin tavallista kulutustavaraa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että viihde – tai vessapaperi – aiheuttaisi rikoksia. Ihmisen rikollinen käyttäytyminen johtuu paljon syvällisemmistä asioista kuin viihteestä. Rikollisen mielen syvyyksissä on saattanut tapahtunut kauan aikaa sitten jotain traumaattista, jota ei ole mahdollisesti hoidettu oikein. Muun muassa vuosien hyväksikäyttäminen ja pahoinpitelyt luovat traumoja, mutta miksi ihmiset olettavat, että nautintoa arjen tylsyyteen tuova viihde saa ihmiset ampumaan toisiaan?
Väkivallalle, sovinismille ja kaikelle muulle pahalle on saatava syntipukki, jotta maailma pelastuu. Tämä tuntuu olevan monille missio, jonka syystä Grand Theft Auto -pelisarja on aina nostettu pöydälle. Todellisuudessa se on lähinnä kulunut vitsi, joka ei enää edes naurata. Pelejä vastaan taistelijat eivät edes tajua miten heikoilla jäillä he seisovat leukojaan louskuttaessaan. He eivät myöskään tajua, että ilman kunnollista pohjaa ja todisteita heidän taistelullaan ei ole voiton mahdollisuutta.
Kannattaa muistaa, että videopelit eivät ole ainoa viihteen muoto jota on sorsittu. Kansakuntien henkistä rappiota, nuorison pilaantumista ja moraalin tuhoa ovat aiheuttaneet myös sarjakuvat, hevimusiikki, väkivaltaiset elokuvat, rock’n’roll ja swing.
On aika pala todellisuuteen ja muistaa videopelien olevan viihdettä. Blogin päättäköön Kaappaus Raiteilla -elokuvan asiaan liittyvä hieno kommentti:
Klikkaa kuvaa videon katsoaksesi
Lisätietoja: Jyrki Kasvi: Vanhemmat pois television äärestä
Lisätietoja: Tutkimus: Videopelit eivät tee haavoittavaisia teinejä väkivaltaisiksi
