Haltiapyllyn takaa löytyi ällikkämäisen hyvä seikkailu
Toimituksessa on pitkään tiedetty se, että Tero Lehtiniemellä on jonkinasteinen fetissi haltiatyttöjä kohtaan. Siis ennen kaikkea sellaisia ihan IRL-tyttöjä, joissa on jotain haltiamaista. Ja onhan se ihan oikein. Mutta kun The Book of Unwritten Tales -seikkailussa silmät tapittivat niin tiukasti haltiapyllyä, niin siinä tarvittiin jo vähän läpsyttelyä, että Tero heräsi kirjoittamaan arvostelun loppuun.
Saksalaiset rooli- ja seikkailupelit ovat perinteisesti kuuluisia paitsi syvällisyydestään, myös viimeistelemättömyydestään ja surkeista käännöksistä. Onneksi Book of Unwritten Tales onnistuu välttämään pahimmat sudenkuopat tälläkin osa-alueella.
Pelin dialogi on ensinnäkin loistavaa. Adventuresoftin Simon the Sorcerer -seikkailujen tyyliin itselleen ja genrelleen irvaileva juoni ja dialogi eivät ole käännöksessään menettäneet tippaakaan tehoaan, osansa saavat niin lajityypin ja populäärikulttuurin klassikot kuin esimerkiksi World of Warcraftikin. Ankeassa sodan runtelemassa maailmassa ihmiset pakenevat lohikäärmeiden ja taikuuden täyttämää ikävää arkielämää verojen, byrokratian ja jonojen täyttämään fantasiamaailmaan.
Hauskaa dialogia täydentää loistava ääninäyttely. Näyttelijäkaarti hoitaa hommansa asiantuntevasti, ja ruudun kaikki hotspotit käy läpi ihan vain siksi, että tarpeettomienkin taakse on yleensä kätketty jotain huvittavaa legendaa.
Lue koko arvostelu:Book of Unwritten Tales (PC)
Suosittelemme: Todellinen helmi, jossa tekninen toteutus, tarinankerronta, omaperäisyys ja vetovoima yhdistyvät harvinaisella ja mielenkiintoisella tavalla.
Lisää aiheesta
Avadon: The Black Fortress (PC, Mac, iPad)
