Höh, hauska bilepeli ei olekaan hauska – arvostelussa Mario Party 10
Joskus käy näin. Julius Jämsén katsoi toiveikkaasti uuden Mario Partyn suuntaan, sillä nehän ovat aina tosi kivoja bilepelejä! Paitsi ei tällä kertaa.
Mario Party koittaa olla se perinteinen vaihtoehto: pelaajat valitsevat yhden viidestä pelilaudasta, jotka sijoittuvat muun muassa taivaalle, merenpohjaan ja tivoliin. Pelin sääntöjä ei uskalla monimutkaisiksi haukkua: pelaajat matkaavat laudalla ruudusta toiseen yhteisellä vaunulla. Vuoronperään heitetään virtuaalista noppaa, seurataan mihin päädytään, kärsitään mahdollisista seurauksista ja annetaan vuoro seuraavalle.
Tätä jatketaan kunnes osutaan minipeliruutuun tai – huomattavasti todennäköisemmin – peli huomaa, ettei minipelejä ole hetkeen leikitty, jolloin sellainen luodaan tyhjästä. Kirjaimellisesti tyhjästä: ”Hei, eikös tuossa päänne päällä ole näkymätön laatikko? Ta daaa! Emme jaksaneet tasapainottaa tätä peliä, joten tässä teille minipeli”. Minipelejä ”mahtuu” yhteen pelisessioon viidestä kymmeneen. Samainen haarukka on myös minipeliminuuttien osuus vajaan puolentunnin istunnosta.
Minipelien ulkopuolella pelaajat keräävät erilaisia noppia, joiden taktisuus on tasoa Kimble, sekä menettävät ja saavat tähtiä sitä mukaa, kun pelin RNG-moottorista siltä tuntuu. Laudan voittaa pelaaja, joka on kerännyt laudalta ja minipeleistä eniten tähtiä. Taitoa tai tuuriakaan ei kuitenkaan välttämättä tarvitse, sillä laudan lopussakin peli antaa satunnaisella kuminauha efektillä lisätähtiä esimerkiksi pelaajalle, joka liikkui pelin aikana pienimmän määrän ruutuja.
Kilpailullisuus ei ole koskaan ollut kauempana olohuoneen sohvalta. Nettipeliähän tästä pelistä ei muuten löydy, mikäli sitä joku kaipailee.
Lue koko arvostelu: Mario Party 10 (Wii U)
