Hyvän mielen juoksumatka, vaikka Rayman kohtaakin vatsahapot

30.11.2013 10:00 Jukka O. Kauppinen

Antti Mutta tarttui kukalliseen päivänvarjoonsa – ja antoi sen Raymanille, joka niin kovasti halusi lentää. Mitenkäs sitten kävi?

Rayman Jungle Runin viehätys perustui samaan esteettiseen koukkuun. Ubisoft on puristanut kotikonsolien fantastisen taiteen taskukokoon ja survonut vielä ympärille mukavasti pelattavaakin. Kompromissiton konversio Jungle Run ei kuitenkaan ole, varsinkaan pelimekaniikaltaan. Kosketusnäyttöön kun on vaikea kehitellä täysveriseen tasohyppelyyn soveltuvaa ohjainmallia.

Ubisoftin ratkaisi haasteen tukeutumalla suosittuun runner- eli pakkojuoksumekaniikkaan. Rayman juoksee pysähtymättä, ja pelaaja vastaa oikea-aikaisista hypyistä ja lyönneistä. Sukkelaa. Jungle Run -nimen antaminen on puolestaan kaikkea muuta, sillä saman lajityypin elokuvan aihioksikin kaavailtu megahitti kantaa titteliä Temple Run. Vaan patongilla silmään sitä, joka vanhoja muistelee, eikä pelejä sitä paitsi yhdistä oikeasti muu kuin pakonomainen juoksentelu viidakossa.

Onneksi tuore Rayman Fiesta Run ei ole Jungle Runin hengetön hiilikopio, vaikka piirustukset ovatkin tuttuja.

Lue koko arvostelu:  Rayman Fiesta Run (iOS)

Lisää aiheesta

Rayman 3: Hoodlum Havoc (GBA) 

Rayman Legends (PC, PS3, PSV, Wii U, Xbox 360) 

Rayman Origins (PS3, Wii, Xbox 360)

Rayman Raving Rabbids (PS2)