Internet reagoi reisille menneeseen Mighty No 9 -julkaisuun huumorilla
Huonoja uutisia Mighty No 9:ää odottaneille: peli on melkoista tuubaa. Kuten arvata saattoi, pitkä ja ongelmallinen kehitysprojekti tuotti keskinkertaisen ja tympeän pelin, joka tuskin miellyttää moniakaan. Ja sekös Internetiä huvittaa.
Sarjassamme ”vahingonilo on paras ilo” nettipalstat ovat täyttyneet ihmisistä, joita Mighty No 9:n huono julkaisu huvittaa kovasti. Kyse ei ole vain katkerista Kickstarterin missanneista, vaan monet nyt riekkuvat ovat nimenomaan sitä porukkaa, jotka heittivät rahansa Keiji Inafunen Mega Man -perillisen tueksi. Sitten into vaihtui kasvavaan epäuskoon, kun hempeän kauniit ja lupaavat prototyyppikuvat vaihtuivat aina vain tönkömpään ja karumpaan lopputulokseen. Lykkäykset seurasivat toisiaan mitä ihmeellisemmillä tekosyillä. Viimeksi syytettiin pelin monipuoliseksi kehuttua online-systeemiä, joka paljastui lopulta vain online leaderboardeiksi. Mutta niidenkin varjolla peliä vain lykättiin.
Lopullinen peli… no, siinä on ideoita. Ne ovat vain puolikuntoisia ja hukkuvat keskinkertaisuuden suohon, josta ei lopulta tule kuin vihaiseksi. Netissä asiasta on kuitenkin irronnut reippaasti hupia. Osa porukasta hämmästelee Mighty No 9:n uskomattoman surkeaa teknistä toteutusta. Wii U -versio esimerkiksi latailee kuolemien jälkeen miltei minuutin (ja niitä kuolemia tulee aika tiuhaan) tai suorastaan lukitsee koko konsolin vähän väliä, joillain käyttäjillä aina kun peliä yritetään asentaa.
Toisia taas huvittaa se, että pelin mukana tullut ”pelaa tyttörobotilla” -DLC on tehty niin surkeasti, että joku on vain käynyt läpi pelin käsikirjoituksen, etsinyt sieltä sanat ”him” ja muuttanut ne muotoon ”her”. Operaatio on vain tehty sen verran vasurilla, että esimerkiksi sana ”this” on nyt ”ther”. DLC:n jakelukin meni sen verran päin peppua, että odottamiensa kolmen eri DLC-paketin sijaan moni Kickstarter-tukija sai useampaan kertaan saman DLC-paketin eri koodeilla, jo muiden käyttämiä koodeja ja niin edelleen.
Laatukamaa, siis. Pelin kehitystiimin PR-edustaja taas totesi kuuluisasti, että ”ehkä peli ei ole täydellinen, mutta se on parempi kuin ei mitään”. Niinpä.
Ja sitten se kaikkein huvittavin osuus: innokkaat nettifoorumistit ovat kaivaneet esiin fanipoikien projektin alkupäässä tuhertamia sarjakuvia ja taideteoksia, joiden ”Jeesus laskeutuu keskellemme sinisessä haarniskassaan” -paatos oli yliampuvaa jo aikanaan, nyt jopa suorastaan tragikoomista. Kuvat kannattaa klikata isommiksi niin näkee koko teoksen.
Kuka arvaa, mitkä kaksi kuvaa on tehty pelin julkaisun jälkeen? Mutta, tässä siis lyhyt arvosteluni: älkää ostako, edes vaikka olisitte Mega Man -faneja. Tai oikeastaan paremmin sanottuna ainakaan silloin.
