Itsemurhaa, diktatuuria, sotaa, pedofiliaa, kasvissyöntiä, kokkiohjelmia ja prostituutiota – Goodbye Deponiassa on kaikkea mitä seikkailupelien ystävä tarvitsee
Pekka Leinonen suuntasi Deponia-seikkailupelitrilogian pariin käänteisesti – eli viimeisestä pelistä aloittaen. Ja silti se oli vallan muikeaa!
Käsin piirretyt dystopiset 2D-ympäristöt ovat kohtalaisen komeaa katsottavaa. Taustat vaihtelevat raunioiden keskeltä viemäreihin, nollan tähden hotelliin, liukuhihnahelvettiin ja epäilyttävän puhtaaseen Taivaaseen nousun torniin. Välivideot ovat huvittavia ja laadukkaita. Kyllästymään ei kerkeä.
Tyylikkäästä piirroselokuvamaisesta grafiikkatyylistä ja K12-ikärajasta päättelisi, että Deponia on koko perheen peli. Ei ole, kaukana siitä. Pelissä käsitellään muun muassa syvää masennusta, narsismia, henkilönpalvontaa, itsemurhaa, diktatuuria, sotaa, pedofiliaa, kodittomuutta, elämän ja kuoleman päämäärättömyyttä, kloonauksen etiikkaa, lasten hylkäämistä kadulle, ennakkoluuloja, prostituutiota, kasvissyöntiä, alkoholismia, kokkiohjelmia ja yksinkertaisesti sitä että elämme kuitenkin aika pahassa paikassa. Ruma sanakin sanotaan niin kuin se on. Asiat kuitenkin vedetään sen verran mustalla huumorilla, ettei niihin voi suhtautua kuin virne suupielissä.
Lue koko arvostelu: Goodbye Deponia (PC)
