UUSIMMAT

Japsit yllättivät – Valkyria Chronicles sai Suosittelemme-arvoisen PC-käännöksen!

16.12.2014 11:00 | Jukka O. Kauppinen

Miikka Lehtonen suuntasi taas vaihteeksi kuuden vuoden takaisen Valkyria Chronicles –roolistrategian maisemiin ja oli älyttömän otettu. Sekä siitä, että hieno peli sai loistavan modernisoinnin ja siitä, että kerrankin japsit tekivät loistavan PC-käännöksen!

Pelattavuudeltaan Valkyria Chronicles on hämärä tapaus. Kullakin osapuolella on vuorollaan käytössä tietty määrä siirtoja, joita polttamalla voi aktivoida joukkojaan. Perustason jalkaväki vaatii yhden pelimerkin per aktivointi, tankit ja muut vekottimet enemmän.

Kun yksikön sitten aktivoi, kamera siirtyy korkeuksista tämän taakse ja ohjaus muuttuu perinteiseksi 3PS-kontrolliksi. Sitten ajetaan tai juostaan pitkin taistelukenttää etsimässä hyvää ampumapaikkaa, tähdätään aseella ja toivotaan, että nopat ovat puolella ja laukaus osuu sinne, mihin sen pitikin.

Mukana on toki taktisia elementtejä. Kun joku – oli kyseessä oma tai vihollinen – liikkuu taistelukentällä, tämän näkevät joukot voivat ammuskella vastatulta. Niinpä esimerkiksi vihollistankin konekiväärin edessä olevaa tyyppiä ei ehkä kannata aktivoida. Samaten osumapaikkoja mallinnetaan sen verran, että päälaukaukset ovat paljon keho-osumia tappavampia. Jos taas kyykistyy suojan taakse, on immuuni pääosumien lisävahingolle, vaikka pää näkyisikin suojasta. Ei siis mitään huippurealismia, mutta tarpeeksi.

Lue koko arvostelu: Valkyria Chronicles (PC)

Lisää aiheesta

Valkyria Chronicles (PS3) 

Pelin tapahtumat saavat alkunsa, kun Idän ryss… siis teokraatit laukaisevat valloitushyökkäyksen Galliaa vastaan. Pelin päähenkilö on lähinnä hyönteisistä ja kukkasista kiinnostunut luonnontieteilijä Welkin Gunther, joka hyökkäyksen ensiaskeleiden jälkeen päätyy Gallian yleisen asevelvollisuuden vuoksi osaksi epätoivoista puolustussotaa käyvää Gallian armeijaa.

Valkyria Chronicles II (PSP, PSV) 

Kuvitteellisessa Gallian pienessä ruhtinaskunnassa on syttynyt sisällissota vuonna 1937. Koska sotilaita on pienessä maassa vähän, on tietenkin järkeenkäyvin ratkaisu pistää pari viikkoa taitojaan harjoittaneet sotilaskoululaiset mylläämään tannerta yksinään. Ja koska pelaajasta tehdään joukkojen komentaja, on kapinallisten eliittisotilaatkin selkäsauna taattu. Lopun tarinan kulusta voi itse kukin jo tässä vaiheessa arvata.