Kahdeksan Harry Potter -peliä
Harry Potter on erinomainen kirjasarja, hieno nivaska elokuvia ja melkoinen annos pelejä, joiden taso vaihtelee täydestä jöötistä jotenkuten pelattavaan lisenssiviihteeseen. Mitä kaikkea Potter-rintamalla onkaan nähty pelien muodossa? Kerrataanpa!
Harry Potter: Quidditch World Cup (PS2)
Pelintekijät ovat tarttuneet varsin haastavaan tehtävään alkaessaan suunnitella peliä kuvitteellisesta urheilulajista, jota pelataan luudilla lentäen usean erilaisen pelivälineen ja eri asioihin erikoistuneiden pelaajien voimin. Kaikkien huispaukseen liittyvien elementtien yhdistäminen Rowlingin kuvailemaksi kokonaisuudeksi tuntuu lähes mahdottomalta tavoitteelta. Kehitystiimin luomus ei pystykään mallintamaan lajia kovin yksityiskohtaisesti, vaikka pohjimmiltaan se muistuttaakin kirjoissa esiteltyä touhua melko hyvin.
Harry Potter and the Prisoner of Azkaban (GC, pc, PS2, Xbox)
Harry Potter ja Azkabanin vanki on perinteinen seikkailupeli niin hyvässä kuin pahassakin. Pelin kohdeyleisö on nuoremmasta päästä, ja se myös näkyy. Sinänsä tyylikkäässä pelimaailmassa herkutellaan sekä tummien että kirkkaiden värien koko skaalalla. Hahmon ulkopuolelta kuvattuun seikkailuun on helppo astua sisään, eikä kovin korkeaa vaikeustasoa tahdo löytyä hakemallakaan. Ainoa vaikeuksia aiheuttava seikka on pelissä puhuttava englannin kieli. Ehkäpä jo ensi kerralla hahmot puhuvat myös ensimmäistä kotimaista.
Harry Potter ja Feeniksin kilta (PC, PS2, PS3, 360, Wii)
Harry Potterin paluu pelimaailmaan jatkaa pelisarjan mainetta. Se ohittaa monta keskinkertaista lisenssipeliä, mutta ei onnistu murtautumaan terävimpään kärkeen suunnitteluvirheiden vuoksi. Pelin toistuva hidastelu yhdistettynä laiskasti reagoivaan ohjaukseen kuormittaa hermoja. Muutoin potentiaalia löytyisi klassikoksi asti.
Harry Potter ja puoliverinen prinssi (PC, PS2, PS3, Wii, 360)
Uusin Harry Potter haisee ikävästi rahastukselta. Toki tuotantoarvot ovat kunnossa. Äänimaailma toimii ja Tylypahka ympäristöineen on toteutettu viimeisen päälle hienosti. Mutta kun kaikki tämä on nähty oikeastaan jo pelisarjan edellisessä osassa. Missä uutuudet, seikkailu sekä etsimisen ja löytämisen riemu?
Harry Potter and the Half-Blood Prince (DS)
The Half-Blooded Princen DS-version pelaamista mieluummin kannattaa käydä terveyskeskuksessa ruuhka-aikaan. Jonottaminen ja potilaiden kyttäys on antoisampaa. Kannattaa kuitenkin muistaa käyttää käsidesiä, kun on tämä sikainfluenssakin.
Lego Harry Potter: Years 1-4 (PC, PS3, Wii, Xbox 360)
Lienee turha odottaa, että toimivaksi todettua kaavaa oltaisiin lähdetty kääntämään päälaelleen. Sen sijaan tuotteelta on lupa edellyttää lähdemateriaalin kunnioitusta ja kuvatun maailman erityispiirteiden ansiokasta esittämistä legomaisessa muodossa.
Tällä osa-alueella Traveller’s Tale osoittaa jälleen kerran ammattitaitonsa. Vaikka pelikokemus onkin pohjimmiltaan ennestään tuttu, luovat taitava kenttäsuunnittelu ja pienet, mutta merkitykselliset, pelimekaniikan muutokset aidosti taianomaisen tunnelman.
Harry Potter and the Deathly Hallows – Part 1 (PC, PS3, Xbox 360, Wii)
Kuten nykyään tapana on gaziljoonia tienaavien menestyssarjojen kohdalla, on Harry Potterin viimeinen venytys jaettu kahteen elokuvaan. Sama toistuu tietenkin myös pelisarjan puolella, sillä silloin on lypsettävä, kun utareet pullottavat. Tällä kertaa olisi kyllä kannattanut hieman odottaa. Siis jos julkaisijoilla olisi ollut minkäänlaista ammattiylpeyttä.
Harry Potter and the Deathly Hallows – Part 2 (PC, PS3, Wii, Xbox 360)
Harry Potter and the Deathly Hallows part 2 on edeltäjäänsä selvästi parempi peli. Se ei kuitenkaan riitä kovin pitkälle, rima kun oli alun perin viritetty kellarikerrokseen. Paremmin toimivan tekniikan ansiosta pelaaminen ei tunnu enää keskiaikaiselta kidutukselta, mutta sisällön puute ja itseään toistava kenttäsuunnittelu saavat kokemuksen maistumaan puulta.
