Kannattiko Kickstarter-odotus? Arvostelussa Shadowrun Returns
En tiedä teistä, mutta itse heitin rahaa Shadowrun Returnsin Kickstarteriin suunnilleen sillä minuutilla kun se aukesi. Ja sitten alkoikin odotus. Kesä 2013 tuntui niin kaukaiselta. Lykkäyksiä, lisää odotusta… ja nyt se on vihdoin täällä. Miten kävi?
Olen fanittanut Shadowrunia kersasta asti. Sen ainutlaatuinen yhdistelmä cyberpunkia ja magiaa on todella kiehtova ja FASAn väki onnistui kertomaan pelin maailmassa mainioita tarinoita. Vaikka roolipelailu jäikin jo aikaa sitten, ostelin vielä vuosia jälkeenpäinkin Shadowrun-lähdekirjoja. Ja nyt alkuperäisen pelin luojan roolipeli on sitten valmis.
Se jälkimmäinen puolisko on peli itse, eli Harebrained Schemesin tekemä Shadowrun-moduuli: Dead Man’s Switch. Sen alussa pelaaja saa videopuhelun vanhalta kaveriltaan, joka on jo vuosia sitten kadonnut omaan viinanhuuruiseen maailmaansa. Nyt kaverilla on yllättävä pyyntö: jos tämä viesti joskus esitetään, hän on jo kuollut. Ja hän arvostaisi haudan takana niin kovasti sitä, että hänen ainoa kaverinsa etsisi käsiinsä murhaajan ja kostaisi tapahtuneen.
Näin pyörähtää käyntiin seikkailu, joka vangitsee erinomaisesti Shadowrunin tunnelman, slangin ja meiningin. Ja miksipä ei? Onhan kehitystiimissä mukana useampiakin alkuperäisen pelin ja sen maailman luojista. Itse olin Shadowrun-friikkinä myyty alusta asti ja niin täysillä mukana, että miltei kehitin spontaanisti kyvyn kehrätä, kun vähempi ei tuntunut riittävän.
—
Edes alussa valittu hahmoluokka – tai arkkityyppi, kuten peli niitä kutsuu – ei ole kuin ohjenuora ja alkupiste, sillä sen jälkeen pelaaja saa sijoitella uudet kykypisteensä miten haluaa. Maagi voi heilutella pelin suurinta haulikkoa ja katusamurai heitellä loitsuja, jos niin haluaa.
Mutta ehkä paketissa on joitain ongelmiakin. Mitä?
