UUSIMMAT

Kasettilamerit arkistoivat pelihistoriaa

20.09.2013 15:30 | Jukka O. Kauppinen

Digitaalinen historiamme on lyhyt – ja katoava. Kotimikroja on käytetty nyt kolmisenkymmentä vuotta, mutta moni varhaisen bitinnäpräyskauden luomus on kadonnut jo historian hämäriin. Osa katoaa yksinkertaisesti siksi, että vanhat tallennusvälineet, kuten kasetit ja lerput, tuhoutuvat itsestään ajan saatossa.

Kaikkea ei ole kuitenkaan menetetty. Suomessakin on joukko digitaalisia aarteenetsijöitä, jotka etsivät ja pelastavat vanhoja tietokoneohjelmia, olivat ne sitten alkuperäisten pelien koskemattomien levykkeiden virtuaalisia klooneja tai hämärien demo- ja kräkkeriryhmien julkaisuja. Muinaisista piraattipeleistäkin etsitään – ja löydetään – koko ajan uusia versioita.

Skrolli-lehden verkkosivuilla on tänään julkaistu ansiokas artikkeli näistä digiajan Indiana Joneseista, kasettilamereista:

Pelien ja demojen kopiointi oli alusta saakka yleistä huvia, niinpä kopiosuojausten kehittäjien ja kräkkereiden kilpajuoksu alkoi jo varhain. Usein entistä parempia kopiosuojauksia saattoivat kehittää samat henkilöt jotka aiemmin kräkkäsivät pelejä. Commodore 64:llä Epyx käytti levyjen suojaukseen Vorpalia, Accolade Rapidlokia, Mirrorsoft V-Max!:n variantteja ja niin edelleen. Kuriositeettina mainittakoon, että Vorpalin tarkka toiminta selvitettiin vasta 2011, jolloin C64-peleistä saatiin ensimmäiset viralliset jäljennökset.

Tällä hetkellä ainoastaan SPS:n arkistointimenetelmä tallentaa pelit viimeistä bittiä myöten. Kaikki jäljennetty materiaali tarkastetaan, ja tarvittaessa otetaan useita jäljennöksiä, jotta voidaan varmistua, että levyke on 1:1 alkuperäisen kopio. Diskettien ammattimainen monistaminen oli jo 80-luvun alussa tarkkaan organisoitua bisnestä varsinkin USA:ssa. Levyjä kopioitiin duplikaattoreilla, jotka olivat levyasemista rakennettuja usean levyaseman monistuskoneita. Niillä pystyttiin tuottamaan kopiosuojauksilla varustettuja kaupallisia kopioita varsin tehokkaasti. Niiden avulla levyille kirjoitettiin lisäksi metadataa, jota ei pystytä esimerkiksi Commodoren 1541-asemalla lukemaan. Nykyään kyseinen metadata toimii yhtenä osana jäljennöksen autenttisuuden varmistuksessa. Pitää kuitenkin muistaa, että muun materiaalin kuten Skenediskettien arkistoinnissa riittää varsinaisen datan arkistointi koska levyjä ei ole ammattimaisesti monistettu eikä metadataa näin ollen ole.

Kuinka diskettien digitaiteen tallennus sitten tapahtuu käytännössä? Eräs hyvä vaihtoehto on Kryoflux, joka tukee useimpia nykyisin käytössä olevia käyttöjärjestelmiä. Laite on USB-porttiin liitettävä ohjain, jolla voi ohjata lähes mitä tahansa levyasemaa. Käytännössä useimmat 3,5″ korppuasemat ja 5,25″ lerppuasemat sopivat vanhan median lukemiseen, ja tuki löytyy myös harvinaisemmalle 8″ levyasematyypille. Ohjaimen omistajaksi pääsee vajaalla sadalla eurolla, ja levyaseman saattaa saada jopa ilmaiseksi. Mainittakoon, että Commodore 64:n diskettejä jäljentäessä on etua modatusta 5,25″ levyasemasta, jolloin disketin molemmat puolet saadaan luettua yhdellä kertaa. Kaikki yleiset levykuvamuodot ovat tuettuja ja tällä hetkellä muun muassa Amigan ja Atarin IPF ja ADF-tiedostoja voi kirjoittaa takaisin levylle.

Kasettien tallennuksessa voidaan käyttää yksinkertaisimmillaan äänikorttia ja kasettinauhuria. Parhaasta päästä kasettien arkistointiin tarkoitetusta laitteistosta on Commodore 64:lle huonosti saatavilla oleva DC2N. Tämän lisäksi hiljattain 1541 Ultimate II:een toteutettiin kasettiasema-adapteri, joka on firmware-versiosta 2.6 eteenpäin varteenotettava vaihtoehto kasettien tallentamiseen myös Turbo Tape -nauhojen osalta.

Avaamaton paketti on peliarkistoinnin kannalta ehdottomasti mielenkiintoisin kohde, mutta usein avaamattomassa paketissa olleiden levyjen pinnasta voi löytyä esimerkiksi orastavaa hometta. Käytettyjen diskettien pinnassa saattaa taas olla merkittävässä määrin likaa tai tahroja. Onneksi tähänkin on lääke: pullo isopropanolia ja pari pumpulipuikkoa. Disketin voi yrittää puhdistaa molemmin puolin sen lukupäälle tarkoitetusta aukosta tai siirtää varsinaisen kiekon uuden disketin kuoriin. Jälkimmäisessä tapauksessa disketti leikataan kyljestä auki ja kiekko siirretään toiseen, varmasti puhtaaseen koteloon. Tähän tosin turvaudutaan harvoin. Levyn läpikäynti voi kestää noin 10–15 minuuttia, ja sen voi joutua tekemään useita kertoja. Sitkeys kuitenkin saatetaan palkita virheettömällä jäljennöksellä.

Lue juttu: Skrolli, Vanhojen bittien pelastajat

Lisätietoja: http://www.skrolli.fi

Kuva: Manu Pärssinen

Lisää aiheesta

Digiruneberg Grue on pelastanut jo yli 1000 C-64-ohjelmaa

Auta C-64-taltiointiprojektia – etsi kaapistasi vanhat kasetit

Commodore 64 -arkistointiprojekti jatkuu – lataa tähänastiset

 

Vanhaa dataa pelastetaan huomenna tiedekeskus Heurekassa järjestettävässä Amiga-tapahtumassa. Jos sinulla on vanhoja Amigan levykkeitä, joista voisit jo luopua yhteiseksi hyväksi tai edes lainata, niin pakkaapa ne kassiin, suuntaan Heurekaan ja tarkista pelastajilta josko kokoelmassasi olisi pelejä, demoja tai ohjelmia, joita arkistoijat haluaisivat tallentaa.