UUSIMMAT

Käsikonsoli, joka ei suostunut kuolemaan

05.11.2014 18:26 | Mikael Miilumäki

Uuden vuoden startattua ja loppiaisen mentyä pyhät on lusittu ja elämä normalisoituu pikkuhiljaa. 2013 oli monessa mielessä enemmän kuin merkittävä pelivuosi. Markkinoille saatiin kaksi kokonaan uutta konsolia, Nintendo kompuroi osan vuodesta kolmannella ja Valve ilmoitti saapuvansa tulevaisuudessa olohuoneisiimme Höyrykoneillaan.

Nämä ovat kaikki merkittäviä seikkoja pelaamisen saralla, mutta haluaisin kääntää huomionne vielä hetkeksi erääseen pienempään laitteeseen. Käsikonsolit elävät parhaillaan mielenkiintoisessa murroksessa, minkä tiimoilta ennustettiin paikoin laitteiden totaalista kuolemaa. Vuoden 2013 aikana 3DS teki kuitenkin hyvin selväksi, että käsikonsolit eivät ole kuolemassa. Ainakaan vielä…

3DS:n alkutaival ei ollut millään muotoa ruusuinen. Hinta oli liian kova, laadukkaita yksinoikeuksia ei saatu kyllin nopeasti kauppoihin eikä 3D-ominaisuutta osattu hyödyntää. Niinpä myynnit takkuilivat. Analyytikot julkaisivat kilpaa päätelmiä kannettavien pelilaitteiden kuolemasta ja Applen tulevasta valtakaudesta. 0,99€ maksavat pelit tulisivat olemaan ainoa vaihtoehto matkoilla pelaamiseen ja hyvin pian. Nintendo puolestaan tulisi kuolemaan ojan pohjalle parin vuoden sisään.

Kuinkas sitten kävikään? Noh, se kaikkein synkin maailmankuva ei onneksi käynyt toteen. 3DS on saanut reilusti laadukasta pelattavaa, etenkin vuoden 2013 aikana. Mielenkiintoista oli huomata, että laitteen myynnit nousivat myös Fire Emblemin ja Animal Crossingin kaltaisilla nimikkeillä. Zelda ja Pokemon tekivät toki myöhemmin vuodesta osansa, mutta myös vähemmän myyvät sarjat liikuttivat laitteita. Nintendo ruoski kehittäjiään varmasti melkoisella raipalla, koska niin tasaiseen tahtiin tippui kauppoihin mielenkiintoista pelattavaa.

En ole koskaan pelannut puhelimellani peliä, mistä olisin valmis maksamaan 50:tä euroa, mutta käsikonsoleilla olen tehnyt sitä useita vuosia. 99 senttiä maksavasta tuotteesta ei saa yhtä syvällistä kokemusta kuin ”oikeasta” konsolipelistä. On toki totta, että ilmaisesta kännykkäpelistä ei ole tarkoituskaan nauttia kuin kymmenen minuuttia kerrallaan.

Nämä ovat vastakkaista aksi ääripäätä, mutta uskon että molemmille löytyy tilaa. Kaikki eivät tule koskaan kiinnostumaan käsikonsoleista, kun taas toiset sylkevät ilmaisten älypuhelin pelien päälle. Sen sijaan että toinen syrjäyttäisi toisen, kannattaa molempien elää rinnakkain.

Tulevaisuus ei silti ole turvattu kummankaan leirin osalta. Puhelinten sovelluskaupat notkuvat ilmaisia pelejä, mutta kaikki eivät ole edes kokeilemisen arvoisia, vaikka ne olisivat ilmaisia. Angry Birds on toki esimerkki valtavasta menestyksestä, mutta kuten usein käy, niin kuplat puhkeavat. Kun sovelluskauppojen sisällöstä suurin osa on roskaa, niin neulojen etsiminen heinäkasasta käy kuluttajalle raskaaksi ja haastavaksi.

Käsikonsolien on pidettävä kalliimpien tuotteiden laatu korkealla ja niistä on löydyttävä riittävästi sisältöä ja syvyyttä. Mielenkiintoisia pelejä on saatava kauppoihin tasaiseen tahtiin, sillä kuluttajat eivät raota lompakoitaan helposti. Haasteet ovat niillä siis täysin samoja kuin kotikonsoleilla.

Mikael Miilumäki on Domen avustaja ja Nintendo-fani jo NES-aikakaudelta saakka.