Uusimmat

Kerrataanpa: E3 2013

06.06.2014 17:45 Jukka O. Kauppinen

Vuoden 2013 E3-messut olivat monella tapaa huikea huipennus. Siellä kun kompasteltiin, sählättiin ja kerättiin irtopisteitä niin monella tapaa, ettei sitä pieni ihminen uskokaan. Uuden sukupolven konsolisodinta oli sellaista piirileikkiä, ettei moista tulla näkemään pitkään pitkään aikaan. Tai toivottavasti ei koskaan enää, sillä välillä konsolijätit tarpoivat niin tehokkaasti nolouden pohjamudissa, ettei uskokaan.

Lue: E3 2013 -uutiskooste

Sekä Microsoft että Sony esittelivät näyttävästi uudet konsolinsa, PS4:n ja Xbox Onen. Molemmat koneet ovat nyttemmin kaupoissa, ainakin osassa maailmaa. Xbox Onea kun ei ole vieläkään julkaistu virallisesti Suomessa. Voinee sanoa, että tämän sukupolven konsolisodan voitto onkin ratkennut kirkkaasti Sonyn hyväksi, ainakin Suomessa.

Saldo oli vahvasti Sonyn puolella myös E3:n jälkeen, sillä siinä missä Microsoftin edustajat kompastelivat puheissaan ja selittivät asioita ristiin, Sonyn strategia oli kieron nerokas. Firma kun tuntui enemmänkin reagoivan microsoftlaisten puheisiin, lyöden  jokaisen lausuman jälkeen pöytään jotain kampittavaa ja houkuttelevampaa. Muutenkin Microsoft joutui perumaan puheitaan ja muuttamaan suunnitelmiaan palautteen perusteella, kun esimerkiksi firman ajatukset digitaalisen jakamisen kikoista olivat vähän liian edistyksellisiä nettikansalle.

Ennen kuin kerrataan syvemmin, tässä joitakin nostoja viime E3:n uutisista, joko messujen Isoista Asioista tai siellä esitellyistä isoista peleistä, jotka joko on tai ei ole jo nähty…

Microsoft:

Sony:

Muita pelejä ja laitteita:

Ihan muuta:

Kolumni: ennen messuja

Lue juttu: Uskon asialla – PS4 ja Xbox One 

“The absence of evidence is not evidence of absence”, tykkäävät amerikkalaiset uskovaiset sanoa. Nopeasti vaikka muotoon “todisteiden olemassaolemattomuus ei ole todiste olemassaolemattomuudesta” kääntyvällä fraasilla tarkoitetaan sitä, että vaikka taivahan isästä ei olekaan todisteita, se ei todista, että tätä ei ole olemassa.

Tätä fraasia ja siihen liittyvää epätoivoista uskoa on ollut helppo muistella kun on seurannut viime aikojen keskustelua tulevan sukupolven konsolien ympärillä. Sony julkisti oman konsolinsa helmikuussa ja keskittyi silloin peleihin. Rauta käsiteltiin kattavasti, mutta muuten firma ei puhunut paljon palveluista tai puitteista.

Microsoft taas teki tarkoituksella päinvastoin. Jo ennen tapahtumaa pelialalla tiedettiin, että pelejä tultaisiin näkemään vasta E3:lla. Oletettavasti syynä oli se, että siinä missä nettilähetystä pyörittävä Sony saattoi puhua laitteestaan kolmatta tuntia, Microsoftin tilaisuus televisioitiin ja täten firmalla oli tiukka tunti aikaa keskittyä mielestään oleelliseen.

Paperilla jako vaikutti siistiltä: puhutaan tylsät paskat pois alta koko kansan lähetyksessä ja tykitetään sitten peleillä E3-messuilla. Hienoa, eikö? No muuten kyllä, mutta tiedotuspuoli kusi ja kusee edelleen. Firmalta unohtui kertoa ennakkoon muillekin kuin pressimiehille, että pelit nähtäisiin vasta E3:lla. Pieni maininta itse tilaisuudessa meni monelta ohi ja siitäkös poru syntyi. Asiaa ei auta se, että tilaisuuden jälkeen firman edustajat ”tarkensivat” lausuntojaan aivan ristiin. Joku väitti että käytettyjä pelejä voi pelata kuin ennenkin. Toinen sanoi päinvastoin. Kolmas selitti tarkemmin ja sitten viisi minuuttia myöhemmin perui puheensa. Ota tästäkin sitten selvää.

Kuviot ovat toki sittemmin selvinneet ja kuulostavat hieman arveluttavilta. Minulla ei sinänsä ole lehmää ojassa, sillä en juuri ostele käytettyjä pelejä tai edes trokaile vanhojani vaihtoon, sillä suurin osa minun peleistäni on pressiversioita, joita ei vaihtoon viedä. Eikä moraalisista syistä vietäisi, vaikka voisikin. Ja jos kaikki menee hyvin, uudistus tulee helpottamaan minun elämääni: arvostelukappaleiden postittelun sijaan voimme ehkä saada firmoita suoraan latauskoodeja, kuin Steamissa konsanaan. Mutta ymmärrän kyllä hyvin, miksi pelaajat ovat niin käärmeissään.

Microsoft haluaa siirtyä kokonaan digitaaliseen tulevaisuuteen, mutta ei voi vielä tehdä niin, koska esimerkiksi Yhdysvaltojen laajakaistaliittymät ovat suurten kaupunkien ulkopuolella niin naurettavan paskoja, ettei niillä imutella 20 gigatavun pelejä. Eikä imutella niillä paremmillakaan, sillä jenkeissä nautitaan jo nyt ideasta, joka rantautuu varmasti Suomeenkin: siirtorajoituksista. Eihän kukaan nyt yli 20 gigaa kuukaudessa lataile ja jos latailee niin sitten maksaa pari taalaa per giga sakkomaksua!

Tarkoitusperät ovat siis jalot, mutta nyt firma on kiirastulessa: pelejä myydään yhä levyllä, mutta firman mielestä levy on vain toimitusmekanismi, jolla on minimaalisesti arvoa. Se 69 euron hintainen ostos on lisenssi pelata levyllä olevaa peliä, joka asennetaan boksin kovalevylle ja sitten todennetaan firman serverien kanssa joka kerta, kun peliä haluaa pelata. Ihan kuin Steamissakin, siis, mutta koska PC-puolella jo vuosikymmenten ajan käytössä olleet CD-avaimet ja lisenssit ovat konsoleilla uutta, pelaajia pelottaa ja harmittaa. Ja ymmärrän tämän hyvin. Menetämme voimaamme kuluttajina emmekä tunnu saavan paljon mitään vastikkeena.

Miksi Microsoft sitten tekee näin? Omaksi ilokseenko? Ehkä osittain, sillä tähtäimessä tosiaan on tulevaisuus, jossa pelejä ei tarvitse painaa levylle, vaan kaiken voi ostaa Xbox Livestä. Kuulemma Xbox Onen kaikki pelit voi jo ostaa myös sitä kautta, jos ei levyjä halua kotiinsa kantaa. Mutta epäilen, että taustalla on suurempi peikko, nimittäin pelijulkaisijat.

EA:n ja Activisionin kaltaisia kolosseja on jo pitkään harmittanut, että he saavat peleistään rahaa vain kerran. Tämän jälkeen ne väistämättä päätyvät  nimeltämainitsemattoman pelikaupan kierrätykseen, jossa asiakas saa niistä pienen korvauksen. Sitten firma lyö päälle vitosen uuden pelin hintaa pienemmän hintalapun ja tunkee kaikki massit taskuunsa. Täysin ymmärrettävästi pelijulkaisijat ovat sitä mieltä, että jos heidän kustantamansa ja julkaisemansa peli myydään uudelleen vaikka viisi kertaa, he haluaisivat jokaisesta kerrasta itselleen massia. Tämä on idea online passien ja day one –DLC:n takana. Firmat haluavat varmistaa, että käytetyn ostajakin maksaa heille jotain.

Kun EA ilmoitti viime kuussa lakkauttavansa online pass –ohjelmansa, fiksut tarkkailijat arvasivat jo, mitä tulossa oli: vaihtoehtoinen rahastusmalli. Xbox Onen tapauksessahan kun pelaaja ostaa pelikaupasta käytetyn NHL 14:n, pelikauppa ottaa välistä siivun ja tämän jälkeen joutuu pulittamaan Microsoftille ja EA:lle suuren osan siivustaan, jotta nämä uudelleenaktivoivat pelin lisenssin sen uudelle omistajalle. Siinä se idea.

Ja nyt pääsemme jutun varsinaiseen jujuun. Microsoftin lehdistötilaisuudesta asti moni on netissä julistanut Sonyn ilosanomaa ja mainostanut, että sukupolven konsolisota on jo voitettu, koska Sonylla ei vastaavaa rajoitusta ole. Mutta pojat (ja oletettavasti myös muutamat tytöt), hei: ei Microsoft ole tätä itse keksinyt. Ei todellakaan. Uudistuksen takana ovat suurissa määrin EA:n, Activisionin ja Ubisoftin kaltaiset softajätit, joilla riittää muskeleita, joita pullistella.

Miettikääs hetki, miten todennäköistä tämä on: firmat ajavat läpi koko pelialaa mullistavan ja ravisuttavan uudistuksen saadakseen omansa ja sitten muka jättävät noin puolet konsolikannasta sen ulkopuolelle? Ehei. Se, että Sony ei ole vielä puhunut omista käytettyjen pelien suunnitelmistaan kuin ohimennen ei todellakaan tarkoita sitä, että PlayStation 4:llä pelaillaan käytettyjä ja kaverilta lainattuja pelejä kuin ennenkin. Se tarkoittaa todennäköisesti vain sitä, että Sony haluaa jättää ikävän asian paljastamisen myöhemmäksi.

Löisin vaikka hatustani vetoa, että Sony on samassa suunnitelmassa mukana. Microsoftin ottaman PR-hitin kauhistuttamana firma varmasti miettii, miten uutiset kannattaisi parhaiten pelaajille tarjota. En millään usko, että he pystyisivät vetäytymään suunnitelmasta pois, vaikka mieli ehkä tekisi. Koska jos firmat saavat toiselta konsolivalmistajalta vaikka 30 euroa jokaisen käytetyn pelin myynnistä ja toiselta nolla euroa, miettikääs hetki, kummalle alustalle he mieluummin pelejä kehittävät?

Kolumni: messujen jälkeen

Lue juttu: Kolumni: Ja sellainen oli E3. 

Siinä se sitten oli. E3. Se, mihin on koko kevään tuijotettu useammankin messiaan toista tulemista odotellen. Yleensä moisten odotusten jälkeen tuloksena on todellinen pannukakku, mutta ei nyt. E3 ei pettänyt, vaan tarjoili suuria tunteita ja draaman kaarta laidasta laitaan. Puretaanpa siis koko vyyhti ja katsotaan, mitä operaatiosta jäi käteen.

Sehän toki tiedettiin ennakkoon, että E3:sta tulisi tapahtumarikas. Kaksi uutta konsolia, Nintendon Wii U –pelitulva kuukausien odottelun jälkeen, mahdolliset Steambox-havainnot ja monet muut kutkuttavat mahdollisuudet pitivät huolen siitä, että pelaava maailma odotti messuja innokkaammin kuin vuosikausiin.

Microsoft

E3-messut alkoivat maanantaina Microsoftin lehdistötilaisuudella, jossa firma vihdoin teki sen, mikä jäi Xbox Onen esittelytilaisuudessa tekemättä ja puhui peleistä. Niitä nähtiin mukavasti laidasta laitaan ja ihan rehellisesti sanottuna Microsoftin pelivalikoima teki minuun suurimman vaikutuksen koko messuilla. Firma esitteli helposti puoli tusinaa peliä, joita haluaisin pelata tältä istumalta.

Muilta osin Microsoftin lehdistötilaisuus sitten olikin melkoinen farssi. Tyyli oli liian kliinisen yhtiömäinen ja pelitykityksestä huolimatta tuli sellainen olo kuin firma olisi vain pitänyt esitelmää osakkeenomistajilleen ja tavaratalojen sisäänostajille. Vielä ikävämmin firmalta unohtui puhua kokonaan tärkeistä asioista. Uskokaa tai älkää, Microsoftin always online –ratkaisu ja pilviteknologia tuovat mukanaan paljon todella siistejä mahdollisuuksia, joista pelikehittäjät – siis kehittäjät, ei julkaisijat – ovat oikeasti innoissaan.

Esimerkiksi Titanfallilla messujen vaikuttavimman pelin palkinnon pokannut Respawn Entertainment on oikeasti täpinöissään siitä, mitä kaikkea Xbox One antaa heidän tehdä. Firma totesi aivan suoraan Giant Bomb –pelisaitin haastattelussa, että edes PC-versio pelistä ei tule sisältämään kaikkia Xbox One –version nettiominaisuuksia, koska PC-puolen teknologia ei mahdollista niitä ilman suunnattomia lisäkustannuksia.

Vähälle huomiolle jäivät myös digitaaliset pelivuokraukset ja muut mahdollisuudet, joita Microsoftin PR-tyypit sitten myöhemmin muutamille saiteille mainostivat. Joten miten kävikään? Koko keskustelu pyöri vain niiden negatiivisten juttujen ympärillä ja syy on ihan Microsoftin itsensä. Firman ylemmän PR-johdon kannattaakin katsoa peiliin ja miettiä uudelleen, kenelle he puhuvat ja miten. PR-jantteri toisensa jälkeen selvensi kollegoidensa lausuntoja ristiin ja loppujen lopuksi kukaan ei enää tiennyt, mitä hittoa oikein oli tapahtumassa.

Tuloksena oli joka tapauksessa mieletön PR-katastrofi ja tämä jätti oven apposen auki Sonylle, joka sitten marssikin siitä karmit kaulassaan läpi.

Sony

Se on ihan selvä ja saletti, että Sony niin sanotusti voitti E3:n. Se teki PlayStation 4:llä ja koko esityksellään parhaan vaikutuksen pelaavaan yleisöön. Mutta tiesittekö, että aika moni asia oli aivan auki viime hetkeen saakka? Se mainio video, jossa esiteltiin PlayStation 4:n pelien lainausta ja vuokrausta ja kuittailtiin Microsoftille? Se ideoitiin ja kuvattiin sunnuntaina, eli päivää ennen lehdistötilaisuutta.

Erittäin luotettavina pitämäni lähteet ovat myös antaneet ymmärtää, että PlayStation 4:n DRM-viritelmät ja jopa hinta olivat aivan viimeiseen saakka kysymysmerkkejä. Tiettävästi 399 taalaa raapustettiin lopullisesti paperille vain muutamaa tuntia ennen Sonyn lehdistötilaisuutta ja täten se oli puhdas reaktio Microsoftin hintaan.

Ja tiedättekö mitä? Tämä kaikki on paitsi ihan hyväksyttävää toimintaa, myös aivan helvetin hyvä asia. Sony on perinteisesti ollut ylimielisen japanilainen yritys. Viestiminen on ollut jäykkää ja hankalaa, firma on suhtautunut uusiin ideoihin hyvin negatiivisesti ja muutenkin touhu on ollut ummehtunutta ja kliinistä.

Viimeisen vuoden aikana firma on tehnyt valtavia pelivetoja palkatessaan vastuullisiin rooleihin uudella tavalla ajattelevia henkilöitä ja sitten antanut näille valtaa tehdä suuriakin päätöksiä. Indie-piireissä on ihan julkisesti tiedetty jo pitkään, että Sony on aggressiivisesti jahdannut pieniä parinkin kehittäjän nyrkkipajoja ja tehnyt diilejä kaikkien vähänkään lupaavien pelien kanssa. Kyseessä ei ole vain PR-tempaus vaan oikea suunnanmuutos, joka näkyi ja tuntui koko E3-lehdistötilaisuudessa.

Kun Sony kärräsi Adam Boyesin johdolla lavalle suuren lauman indie-kehittäjiä, se ei tuntunut PR-tempulta tai kalastelulta, vaan aidolta asialta. Sony halusi, että kaikki nämä uusia ja kokeellisia juttuja tekevät kehittäjät tekivät juttujaan nimenomaan PlayStation 4:llä. Ratkaisu tulee varmasti kantamaan hedelmää, sillä vaikka indiet eivät välttämättä myykään monta konsolia, Sony saa niistä vähimmillään täytettä PSN+-tilauspalveluunsa ja kyllähän ne kiinnostavat indiet auttavat hiljaisina alkukuukausina.

Messukävijöiden mukaan PlayStation 4:n ohjain on myös vihdoin erittäin laadukas. Se ei nitise tai natise, sen liipaisimet tuntuvat hyviltä ja analogitikutkin mukavilta. Niinpä olen itse erittäin innoissani firman uudesta suunnasta, sillä vähimmilläänkin Sony tarjoaa vastavoiman ja vaihtoehdon, jota jokainen voi halutessaan hyödyntää.

Nintendo

Hyvät uutiset? Nintendo teki tasan sen, mitä heiltä ennakkoon odotettiinkin. Huonot uutiset? Nintendolta ei odotettua paljon. Olivat syyt mitä olivat, Wii U ilmestyi aivan liian aikaisin. Itsekin konsolin joulun kieppeillä ostaneena olen viime kuukausien ajan lähinnä katsellut sen päälle kertyvää pölykerrosta ja välillä pelannut pari kierrosta Punch-Outia. Kolossaalisen hukattu tilaisuus, siis.

Nyt niitä pelejä on vihdoin tulossa, mutta tuleeko niitä riittävästi ja ennen kaikkea riittävän pian? Super Mario 3D World ja Mario Kart 8 menevät taatusti ostoon sillä sekunnilla kun ne kauppoihin tulevat ja muutkin esitellyt pelit näyttivät todella herkullisilta. Ongelma onkin siinä, että masentavan monen herkun kohdalla julkaisuvuotena luki 2014. Se on hieman pitkä aika, kun huomioi Wii U:n nykyisen pelitilanteen. Sopiikin toivoa, että Nintendolla on vielä pari ässää hihassaan loppuvuoden suhteen. Toisaalta jos niitä ässiä on hihassa, miksei niitä pelattu nyt? Mihin niitä säästeltäisiin?

3DS:n tilanne näyttää paljon paremmalta. Alkuaikoinaan pienoisena pettymyksenä pidetty laite käänsi kelkkansa totaalisesti hinnanalennusten ja laajan pelivalikoiman ansiosta ja on nyt selvästi se paras saatavilla oleva käsikonsoli (vaikka olenkin pelannut jo lähemmäs 100 tuntia Persona 4 Goldenia Vitallani). E3:lla firma keskittyi lähinnä esittelemään Wii U –pelejä, mutta 3DS-pelaajatkin saivat pari kivaa tärppiä. Vielä mukavammin niitä pelejä ei tarvitse edes odotella kauaa, vaan julkaisut jatkuvat tiheästi koko kesän läpi.

Niinpä Nintendo tarjoilikin pelaajille juuri sitä mitä nämä odottivat: kiinnostavilta ja houkuttelevilta näyttäviä pelejä tutuista pelisarjoista. Kyllähän tämäkin toki kelpaa, mutta väistämättä pelottaa, että käymme samaa ”missä pelit ovat?” –keskustelua loppuvuoden ja ensi vuoden alkupuolen aikana.

Oliko se sitten siinä?

Kun pöly laskeutui E3:n jälkimainingeissa, internet osoitti jälleen kerran omaavansa kultakalan muistin. Liikuttavan yksimielisesti keskustelupalstat ja meemimaakarit julistivat mielipidettään siitä, että seuraava konsolisukupolvi on jo taputeltu. Sony voitti ja Microsoft voi suksia Xbonensa kanssa vaikka suolle.

Ja kuka tietää, ehkä Sony voittikin. Historia voi vuosien päästä osoittaa, että homma lipsahti täysin raiteiltaan jo nyt ja sukupolvi oli oikeasti siinä. Mutta tuskin kuitenkaan. Vähänkään kauemmin pelanneet muistavat vielä E3 2006:n.

Microsoft oli julkaissut Xbox 360 –konsolinsa edellisvuoden loppupuolella kun Sony tähtäili omaansa loppuvuodelle 2006. Euroopassahan konsoli nähtiin vasta keväällä 2007, koska Sony ei pystynyt valmistamaan vaikeaselkoista vehjettään sellaisissa määrissä, että sitä olisi oikeasti voinut myydä kaikkialla maailmassa samaan aikaan. Niinpä E3-messuista odotettiin Sonyn osalta todella kovaa tapahtumaa. Sellaista pommia, joka saisi kuluttajat unohtamaan Xbox 360:n ja odottelemaan PlayStation 3:a. Toisin kävi.

Sonyn E3-esiintyminen vuonna 2006 on yksi historian surkeimmista. Riiiidge Racer, Giant Enemy Crab, yleisön voihkimaan saanut hintailmoitus (”599 dollars!”) ja monet muut hitit naurattivat verkkoväkeä viikkojen ajan. Kun PlayStation 3 vihdoin julkaistiin, se oli aivan saatanallisen kallis. Euroopassa PlayStation 3:sta pulitettiin yli 600 euroa. Itse maksoin omasta yhden Blu-rayn ja pelin sisältäneestä paketistani yli 700 euroa!

Cell-arkkitehtuuri osoittautui myös täydeksi fiaskoksi. Kukaan muu kuin Sonyn omat insinöörit eivät osanneet koodata laitetta ja firma joutuikin lennättämään tukitiimiään studiolta toiselle, jotta firmat saivat laitteella aikaan pelikelpoista jälkeä.

Yksinkertaisesti PlayStation 3:n julkaisu oli hirvittävä hirvikolari, jossa kaikki mahdollinen meni pieleen. Tuolloinkin julistettiin innolla, että sukupolvi oli sitten siinä. GTFO, Sony. Painukaa tekemään niitä Cell-leivänpaahtimianne ja -jääkaappejanne. Mutta miten kävikään? Tammikuussa 2013 Xbox 360:sta on myyty 75 miljoonaa kappaletta, PlayStation 3:a taas 70 – 77 miljoonaa, riippuen keneltä kysyy.

Vuoden takaa-ajoasema, hiukset päästä räjäyttävän korkea hinta, painajaismainen E3, kamala julkaisupelivalikoima ja laite, jota kukaan ei osannut koodata. Ja silti sukupolvi päättyi tasapeliin. Niinpä saakin olla todellinen puusilmä, jotta julistaa nyt alkavan sukupolven konsolisodan olevan jo ohi.

Loppujen lopuksi kisan ratkaisevat kuitenkin pelit ja niitä kummallakin puolen rintamalinjaa on kiitettävästi. Molemmat laitteet tulevat löytämään yleisönsä, Microsoft tulee miettimään uudelleen joitain ratkaisujaan ja suurin osa pelaajista huomaa ensi vuonna, ettei koko juttu ollutkaan ihan niin kamala kuin kuvittelimme.

Entä minä itse? Olen tietenkin ennakkovarannut jo molemmat konsolit.

Päivitys: Pelaaja-lehden Valtteri Hyttinen näkyy olevan Miikan (ja JOKin) kanssa hyvin, hyvin vahvasti samoilla linjoilla: Blogi: PlayStation 4 ja Xbox One tulevat – Paljonko periaatteesi maksaa?

Luitko jo nämä?

Muropaketin uusimmat