Killzone 2 ja vaitiolovelvollisuuden tuska
Viimeinen kuukausi oli meikäläiselle melko tuskallinen. Ei sen takia, että luennot jatkuivat ja joulurentoutumisen jälkeen pääsin palaamaan algoritmien, matriisien ja tietokantojen ihmeelliseen maailmaan. Ei, minua kaihersi suunnaton salaisuus, jonka päällä istuin.
Moni ihmetteli ja jopa kauhisteli eDomen pientä guerrilla-markkinointia Killzone 2:n ympärillä. Ei, emme tehneet sitä rahan takia – Sony ei maksanut meille penniäkään, ollut mitenkään tekemisissä koko kampanjan kanssa tai edes tietoinen siitä. Hehkutimme puhtaasta innostuksesta peliin. Tulemme varmasti tekemään jotain samankaltaista jatkossakin kun saamme käsiimme jotain todella huikeaa. Emme kuitenkaan samalla tavalla, sillä puoli hauskuudesta oli seurata teorioita ja spekulaatioita siitä, mitä laskurin perässä odotti.
Joku ehti epäilemään että tämän päivän aikataulu olisi viitannut arvostelukappaleen saapumiseen. Nope, arvostelukappaleen sain jo uudenvuodenaattona. Peli hurahti läpi muutamassa päivässä ja sen jälkeen olikin melko tuskaista. Vaikka arvostelukappale toimitettiin jo hyvissä ajoin, peliin liittyvä, äärimmäisen tiukka vaitiolovelvollisuus päättyi vasta tänään kello 19:00.
Oli uskomattoman turhauttavaa seurata netissä pelin ympärillä käytyä keskustelua ja spekulointia. Vähän väliä jouduin puremaan virtuaalista kieltäni, jotta en postannut joillekin keskustelupalstoille parin sivun hehkutuksia pelin huikeudesta. Nyt sana on kuitenkin vapaa ja tulos luettavissa arvosteluosiosta. Kyllä, peli on juuri niin huikea kuin hurmoshenkisestä arvostelusta voi lukea.
JOK änkää väliin:
Killzone 2:n tapauksessa toimimme samaan tapaan kuin monien muidenkin isomman luokan pelien suhteen. Arvostelukappale toimitettiin ajoissa ja peliarvostelu tähdättiin jo etukäteen embargo-päivämäärään, eli hetkeen jolloin arvostelut on lupa julkaista. Esimerkiksi Resistance 2, LittleBigPlanet, Fable 2, Gears of War 2 ja monien muiden pelien arvostelut toteutettiin vastaavalla tavalla.
Paitsi… Nyt tosiaan teimme jotain toisin. Arvostelun ensimmäinen versio tuli käsiini tiistaina, Miikan yksinpeli- ja moninpelitestien jälkeen. Hämmästelin jo tässä vaiheessa, että jopas, Miikkahan on totaalisen pähkinöinä. Editoimme arvostelua ja keskustelimme pelistä toimitusporukalla. Artikkelin kolmannen version kohdalla Suosittelemme-leima oli jo varmistunut ja mielessä alkoi kyteä ajatus: tämä on niin kova peli, niin megalomaanisen vaikuttava tapaus, että voisimme tehdä jotain erikoisempaakin. Mitäpä jos… Mitäpä jos kiusaisimme lukijoita selittämättömillä viittauksilla Killzone 2:een, mainitsematta pelin nimeä? Ainoastaan viitaten arvostelun julkaisuhetkeen – eli arvostelujen embargorajan umpeutumiseen – 29.1.2009 kello 19:00:00? Taas keskustelua toimitus- ja avustajaporukalla – ja tuumasta toiseen.
Oman pienen jännityksensä urakkaan toi se, että kaikki piti saada valmiiksi keskiviikko-iltana, sillä lähdin torstai-aamuna työmatkalle. Niinpä keskiviikko kuluikin arvostelun kiivaan editoinnin, taittamisen ja teaser-uutisten parissa. Siinä lomassa piti vielä tehdä keskiviikon ja kahden seuraavankin päivän työt.
Kahden vuorokauden aikana julkaistut kolme teaseriä herättivät hurjan huhumyrskyn ja keräsivät satoja kommentteja, joten teaserit olivat kerta kaikkiaan megalomaanisen onnistunut tempaus. Vaikka jotkut olivatkin sitä mieltä, ettei 21.1. kello 19:00 mitään tapahdu, niin moni taisi yllättyä iloisesti.
Samalla tietysti nähtiin perinteiset ”paljox sony maxoi teille” –syytökset, mutta niitähän nyt sataa aina, kun jotain peliä kehutaan liikaa. Tai siitä kirjoitetaan muuten vain positiivisesti. Fallout 3, anyone? On aina yhtä surullista nähdä miten moni tuntuu oikeasti uskovan, että pelitalot vaikuttaisivat arvostelujen tai uutisten sisältöön. Mutta vaikea sitä on koskea uida vastavirtaan – jotkut ovat täysin vakuuttuneet pelimedian täydellisestä korruptiosta ja turha heille on väittää vastaan. Eivät he usko.
Muille voin kuitenkin todeta, että A/ ennakko- ja varhaiset arvostelukappaleet tulevat pelitaloilta sopimuksen mukaan tai automaattisesti mutta B/ firmat eivät tiedä millaisen jutun julkaisemme tai milloin. He näkevät jutun ja arvosanan silloin kuin lukijammekin, ellei allekirjoittanut päätoimittajan ominaisuudessa anna muutaman tunnin etukäteisvaroitusta tyyliin ”arvostelu ilmestyy tänään klo xx:yy.” Sisältöön he eivät vaikuta, eivät myöskään jutun ilmestymiseen. Myöskään mainoskampanjat eivät vaikuta juttujen sisältöön.
Kampanjoitahan hoitaa eDomen osalta Yhtyneiden Kuvalehtien mainosmyynti, joka hoitaa myös koko Plazaa. eDomen toimitus ei yleensä edes tiedä etukäteen mitä kampanjoita sivustolle tulee ja jos joku oikein sitkeästi haluaa inttää ”mutta kun mainoksilla saa parempia arvosanoja”, niin luulisi että joulukuinen Resistance 2 –mainoskampanja arvosteluineen todistaa pelin hengen. eDomessa oli kuukauden mittainen kampanja bannereineen kaikkineen, jopa sivuston tausta oli Resistance-teemainen. Ja arvostelu tylytti ”en suosittelisi Resistance 2:sta kenellekään yksinpelinä.”
Niin. Isoillakaan mainoksilla ei saa peukkua tai kehuja. Peli ratkaisee. Moni muukin näyttävästi mainostettu peli on saanut huonot arvostelut, mutta kukapa niitä muistaisi tai välittäisi, flamettaminen on hauskempaa.
Joka tapauksessa, Killzone 2:n teaseröinti oli kuitenkin enemmän poikkeustapaus kuin sääntö. Kiusaus onnistui, Killzone 2 repi hurjasti lukijoita ja herätti hurjasti keskustelua. Samaa ei kuitenkaan tehdä ihan heti uudestaan, ainakaan samassa muodossa. Mutta kun vastaan tulee jokin toinen uskomaton, häikäisevä ja järisyttävä teos, joka herättää inspiraation hengen nokosiltaan, niin katsotaan mitä tapahtuu.
Miikka jatkaa:
Sivuhuomiona voidaan muuten todeta, että vaikka Sonysta puhuttaisiin mitä, firma osaa järjestää loistavia arvostelukappaleita. Alla kuvia Resistance 2:n pakkauksesta ja Killzone 2 -kansiosta.
