Klassikossa vara parempi: arvostelussa Super Mario Bros 3 (VC)
Tero Lehtiniemi, NES ja Mario. Silloin kauan sitten aika kova kolmikko. Miten tänään?
Julkaisunsa aikaan Super Mario Bros 3. oli mullistava tekele. Se vei kakkososan myötä hiukan harhapoluille karanneen Mario-sarjan taas tiukan refleksiloikan juurille, mutta kuorrutti sen mielenkiintoisilla ominaisuuksilla, aikanaan vertaansa vailla olevalla pelisuunnittelulla ja äärimmäisen sulavalla kontrollimekaniikalla. Juoni on yhtä svvällinen tai syvältä kuin Marioissa tänäkin päivänä: paha Koopa kaapata rinsessa, hyvä Mario pelastaa rinsessa. Näillä mennään mutta menkööt.
Super Mario Bros 3 on suoranainen antiteesi Nintendon nykyisille casual-meininkiä syleilevälle pelisuunnittelulle: se on äärimmäisen armoton, alun leppoisten kukkaketojen vaikeutuessa pikkuhiljaa reflekseiltä ja sormienhallinnalta äärimmäistä suorittamista vaativiin kuolemanralleihin. Virheistä ja kuolemista ei kuitenkaan missään vaiheessa voi syyttää muita kuin itseään, niin täydelliset pelin kontrollit olivat.
Lue koko arvostelu: Super Mario Bros 3 VC (3DS, Wii U)
Lisää aiheesta
Mariota neljällä monitorilla? Pyh! Suomijampat pelasivat moninpeli-Mariota yhdeksällä näytöllä!
