Kohti joulua GT5:n jälkimainingeissa
Kuten varmastikin huomasitte, allekirjoittanut osallistui toisena suomalaisena läsnäolijana Gran Turismo 5 -pelin julkaisujuhlaan Madridissa. Mielenkiintoinen reissu, mutta myös osittain ongelmallinen. Pelin julkaisun siirtyminen kun aiheutti myös erinäisiä toimituksellisia haasteita.
Pelien julkaisujuhlat ovat vaikeita tapahtumia. Pelkkä ”hei, me bailattiin sen ja sen merkeissä, oli kivaa, katso kuvat” -raportointi on vähän onttoa. Jos kuvat ovat kivoja, ihmiset kauniita ja niihin tarttuu muitakin kuin turhia julkkiksia, niin mikä ettei. Jos tapahtumassa saa joltakulta hyvää kommenttia pelistä, vielä parempi. Ehkäpä julkkareista löytyy jokin muukin näkökulma aiheeseen.
Ennakkotapahtumat ovat kuitenkin jutullisesti selkeämpiä ja antoisampia. Ensikosketukset, pelintekijöiden haastattelut ja vielä julkaisemattoman pelin tyyppääminen omin käpälin tuottaa selkeää materiaalia, josta voi takoa oivallisia juttuja, joita lukijatkin haluavat.
Joskus vain kuviot eivät oikein loksahda. GT5:n julkaisun siirtyminen sotki aikataulut ja pari viikkoa ennen julkaisua suunniteltu lehdistön ennakkotapahtuma muuttuikin julkaisujuhlaksi. Taopa sieltä sitten juttuja, jotka kiinnostavat ihmisiä, kun peli on jo kaupoissa.
Raadollisesti katsoen reissun tärkein osuus oli torstai-aamu, kun saimme haastateltavaksemme itse pääpirun, GT-pelien isukin Kazunori Yamauchin. Toki tämä riippuu näkökulmasta. Joillekin esillä olleiden urheiluautojen hiplaaminen oli hienointa ikinä. Joku muu diggasi kamalasti GT5:n ajamisesta kolmiulotteisena versiona. Luultavasti jotkut joutuivat vaihtamaan pöksynsä öisen katuajelun jälkeen. Pelimiehelle tärkeintä oli kuitenkin Yamauchi, joka kertoikin haastattelussa kiintoisia asioita. Harmillisesti iso osa ajasta vain meni tulkkaukseen, joskin tulkki oli yksi parhaista koskaan näkemistäni.
???
Yamauchin näkeminen ja tapaaminen olivatkin suurimmat syyt reissuun lähtemiselle. En ole mikään GT-pelisarjan fani, mutta kivahan niitä on ajaa ja ymmärrän sarjan merkityksen Pleikkarimaailmassa. Mahdollisuus nähdä ja jututtaa henkilöä, joka tekee omaa näkemystään itselleen rakkaasta aiheesta, on aina hienoa, sillä näin oppii joka kerta jotain uutta pelien tekemisen myyttisestä maailmasta. Ja kannattihan se, vaikka sisällöllisesti/jutullisesti matka olikin vähintään haastava. Aivan erityisen kiintoisaa oli nähdä miten ystävällisen ja mukavan oloinen japanilaisherra oli valtavan pyörityksen keskellä, toimittajienkin jonottaessa nimikirjoituksia riemua hihkuen. Aikamoista.
Ooh. Sain nimmarin.
Reissussa muuten oltiin tällä kertaa tiistai-illasta (19.02 juna tsuk tsuk) aina perjantai-aamuun (taksi parkkeerasi kotiovelle noin aamuyhden pintaan). Tähän väliin mahtui reilusti matkustamista, lentokentillä odottelua ja kaiken kaikkiaan muutama tunti tehokasta työaikaa. Vaikka aloitinkin juttujen kirjoittamisen jo hotellilla, lentokoneessa ja kentillä, niin juttujen työstämiseen meni silti niin perjantai-päivä, ilta, iso osa viikonloppua ja tekemistä riittää edelleenkin. Sitä aina kuvittelee, että ”äkkiähän nuokin videot työstää” ja sitten istutaankin jo kolmatta iltaa puoleenyöhön videoita muokkailemassa. Normaalitkin työt pitäisi ehtiä tehdä jossain välissä.
Kiirettä siis pitää, etenkin kun kaikenlaista muutakin tapahtuu. Eilen piipahdin haastattelemassa suomalaisen Prodigium Game Studiosin jamppoja. Heiltä näet ilmestyy aivan pikapuoliin salibändy-peli nimeltään Floorball League. Urheilupelien ystävät, silmät auki! Housemarque puolestaan julkaisee näillä sekunneilla Dead Nation -zombiräiskeensä.
Mutta tämä kaikkihan tarkoittaa vain sitä, että Teillä riittää luettavaa :)
Tämän päivän lähtevät postit: arvostelupelejä avustajille. Juttua pukkaa.
