Kuluttajat voittivat… vai voittivatko?

Microsoft sitten teki sen, mitä kuluttajat vaativat ja huusivat. Pari viikkoa sitten julkistetut ja sittemmin metritonnin paskaa Microsoftin niskaan tilanneet DRM-suunnitelmat ovat historiaa. Täyskäännöksen jälkeen kaikki toimii kuin ennenkin. Kuluttajat hurraavat, mutta hurraavatko he nyt omaa tappiotaan?

Microsoftin paljon puhutut DRM-viritelmät eivät nyt välttämättä enää kaipaa kamalasti esittelyä, mutta kerrataan silti pääkohdat. Ideana oli, että Xbox One – tai Xbone, kuten se interwebsissä tunnetaan – siirtyisi Steam-henkiseen ajattelumalliin, jossa pelit eivät ole enää fyysisiä levyjä, vaan digitaalisia oikeuksia. Kun ostat pelin, ostat oikeasti lisenssin sen pelaamiseen. Levy olisi vain arvoton toimitusmetodi, jonka rinnalla pelit voisi ostaa samaan aikaan myös digitaalisesti.

Uudistus toi mukanaan paljon ikäviä asioita, kuten sen, että pelejä ei voisi jatkossa enää myydä kavereilleen, vaan ainoastaan hyväksytyille jälleenmyyjille, joilla on laitteistot lisenssien nollaamiselle ja muille tarvittaville kevätjuhlaliikkeille. Positiivisella puolella pelilevyt muuttuivat tarpeettomiksi, koska pelit asennettiin kiintolevylle ja niiden lisenssit paritettiin käyttäjätunnuksiin. Niinpä pelejä olisi voinut pelata ilman pelilevyn asemaan pistämistä, mikä on kaikkien sirkkeliäänisiin DVD-asemiin kyllästyneiden mielestä ainakin kivaa.

Toisaalta kolikon kääntöpuolella uudistus tarkoitti sitä, että Microsoftin täytyi pystyä valvomaan aktiivisesti, miten näitä lisenssejä käytettiin. Käytännössä Xboxin piti siis soittaa kerran päivässä kotiin ja varmistaa, että vain yksi käyttäjä yritti pelailla tiettyä pelikappaletta. Ja niin Xbox One ei olisi toiminut ilman nettiyhteyttä yli päivää. Paska juttu vaikka juhannukseksi mökille lähtevien tai Yhdysvaltojen asevoimissa palvelevien kannalta.

Nyt Microsoft siis teki täyskäännöksen. Kaikki tämä on historiaa. Pelejä ei sidota lisenssillä käyttäjätunnukseen, niitä ei pelata ilman pelilevyä, Xboxin ei tarvitse tarkistaa mitään keneltäkään ja pelin pelattuaan sen voi vaikka myydä naapurin Simolle ilman kenenkään lupaa. Hyvä juttu, vai mitä? Tavallaan, mutta ehkei sittenkään.

Heti alkuun täytyy nimittäin hyväksyä yksi perusasia: tulevaisuus on digitaalinen. Piste. Myös konsolien tulevaisuus on digitaalinen, sillä edessämme on taas kahdeksasta kymmeneen vuotta kestävä konsolisukupolvi. Muistele, millainen digilevityksen tilanne oli vuonna 2005 tai 2003. Mieti, miten paljon kehitystä sittemmin on tapahtunut ja pohdi myös sitä, että kehitys tulee vain kiihtymään seuraavan vuosikymmenen aikana.

Koska digitulevaisuus on väistämätön, olisi kaikkien eduksi, jos konsolit suunniteltaisiin alusta saakka se mielessä. Sitten konsolivalmistajien ei tarvitsisi parin vuoden kuluttua viritellä niihin mitään ihmeellisiä purkkaviritelmiä, jotka eivät tarjoa puoliakaan kehittyneempien ekosysteemien – kuten Steamin – hyödyistä tai mahdollisuuksista. Ja nyt tällä saralla otettiin jättimäinen askel taaksepäin.

Onnistuessaan Xbox Onen filosofia olisi avannut oven vaikka miten monipuolisille uusille jutuille. Digitaalisille pelivuokraamoille, Steam-henkisille alennusmyynneille, paremmalle arvostelu- ja promokappaleiden jakelulle ja ties mille muulle. Toki tämä on kaikki vain potentiaalia. Ei ole mitään takeita siitä, että Activision, EA ja muut suuret pelijulkaisijat haluaisivat lähteä tälle tielle. Jos heiltä kysyttäisiin, moni voisi olla ihan tyytyväinen siihen, että kuluttajat saavat ostaa 69 euron pelejä tiukemmilla rajoituksilla kuin ennen.

Mutta ehkä ei kuitenkaan. Samat jälleenmyyjäthän sitä Steamissakin pyörivät ja pelejään huimilla alennusmyynneillä tarjoavat. Kyllä he ovat nähneet Steamin myyntiluvut ja tietävät, että roima peliale tarkoittaa satojen, ellei tuhansien prosenttien korotuksia myynneissä. Siis ihan euromäärissä mitattuna. Jää nähtäväksi, miten pelien digimyynti Xbox Onella nyt sujuu. Microsoft tiettävästi aikoo yhä tarjota kaikki omat pelinsä sekä levy- että digiversioina. Oletettavasti myös pelijulkaisijat, sillä digipeliä on paha viedä vaihtoon Gamestopiin.

Steam oli muutenkin ajankohtainen verrokki Xbox Onesta puhuttaessa, sillä moni käytti sitä esimerkkinä siitä, mihin Xbox Live voisi tulevaisuudessa pystyä. Monen muun mielestä vertaukset eivät olleet päteviä, koska Steam ja Xbox Live ovat hieman erilaisia palveluita. Steam on pidetty ja hyväksytty, siinä on sitä ja siinä on tätä. Niin on. Mutta ei ollut.

Kun Steam lanseerattiin vuonna 2003, se oli vihattu. Nettifoorumit olivat täynnä porua ja herjaa, eikä juuri kukaan asentanut sitä. Kun Counter-Strike ja Half-Life 2 vaativat sitä, Valve sai niskaansa kilotonneittain paskaa. Vaadittiin vuosikausien ahkeraa PR:ää ja erittäin hyviä päätöksiä, ennen kuin Steamista tuli se PC-pelaamisen jätti, jollainen se on nykyään. Näin olisi voinut käydä myös Xbox Livelle. Tai ehkä ei.

Eräs kysymysmerkki on myös se, mitä peleille nyt tapahtuu. Xbox Onen julkaisupelit olivat jo aika pitkällä kehitysprosessissaan ja tähän saakka pelikehittäjät ovat voineet luottaa siihen, että Xbox on kiinni verkossa. Ei siihen toki ole aivan yksisilmäisesti tuijotettu, sillä pelienhän on taattu toimivan myös offline-tilassa 24 tuntia. Mutta kun moni peli on aikonut käyttää Microsoftin cloud-teknologiaa parempien tekoälyrutiinien latailuun, tiedon varastointiin ja muihin aika tärkeisiin juttuihin, miten näiden ominaisuuksien nyt käy? Saavatko verkon ulkopuolelle jäävät vain huonomman pelikokemuksen vai lirahtiko nyt pisara kaikkien muroihin?

Mielestäni ongelma ei ollut missään vaiheessa se, että Microsoftin ideat olisivat olleet erityisen huonoja tai konsolipelaamiseen huonosti sopivia. Niiden takaa paljastuu fiksuja ja hyviä tarkoitusperiä, jotka toteutuessaan olisivat voineet tehdä konsolipelaamisesta ja pelien käsittelemisestä kaikin puolin mukavampaa.

En myöskään henkilökohtaisesti pidä sitä suurena juttuna, että Xbox One toimii (tai olisi toiminut?) vain 21 maassa. Microsoft on taatusti ynnäillyt näiden maiden myyntilukuja ja tullut siihen johtopäätökseen, että valtaosa heidän yleisöstään on nyt katettu. En yllättyisi, jos luku olisi 90%:n tai 95%:n luokkaa. Microsoftin kanssa läheisessä yhteistyössä olevien toimittajien mukaan ne eivät ole kaukana todellisuudesta. Loput olisi voinut hoitaa myöhemmin, kuten varmasti olisi tehtykin. Parempi julkaista aluksi rajoitetusti mutta toimivasti kuin levittäytyä liikaa ja kompastua lähtöviivalla.

Ongelma oli pikemminkin siinä, miten asia esitettiin. Alusta saakka Microsoft puhui vain uudistusten huonoista puolista ja rajoituksista. Ne vähäiset hyödyt, joita firma esitteli, olivat naurettavan vähäpätöisiä kuluttajilta vietäviin juttuihin verrattuna. Ongelma oli osittain siinä, että Microsoftilla ei tällä hetkellä ole kunnon äänitorvea. Sellaista Peter Mooren korviketta, joka osaa olla sympaattinen ja esittää ikävätkin asiat niin, että ne eivät järkytä niin kamalasti. Don Mattrickin sliipattu bisnesklubicharmi vetoaa ehkä osakkeenomistajiin mutta ei pelaajiin. Ja tuntuu siltä, että kyseessä ei ehkä ole vain imago- vaan filosofiakysymys. Itsekin vaatimattomista olosuhteista itsensä huipulle työskennellyt Moore tuntuu ymmärtävän kuluttajia paljon paremmin kuin keskiverrot Ivy League -kouluista valmistuneet pepsodent-hymyt.

Ja ehkä osittain tästä johtuen kyseessä ei ollut pelkästään PR-katastrofi (miten muuten luonnehtia tilannetta, jossa viisi pomoa puhuu ristiin toistensa yli?) vaan suunnitteluvirhe. Ehkä niitä kunnon hyötyjä ja hyviä puolia ei juuri ollutkaan? Oikea tapa hoitaa digisiirtyminen kun on tehdä digitaalisesta vaihtoehdosta kuluttajalle hyödyllisempi ja houkuttelevampi vaihtoehto, jolloin käyttäjät siirtyvät sinne itsestään ja mielellään. Pakottaminen ja oikeuksien poistaminen ei ole ikinä hyvä ratkaisu.

Toki tulevaisuus oli myös pieni huolenaihe. Valve on luvannut, että jos Steam joskus ajetaan alas, heillä on menetelmät ja suunnitelmat, joilla kaikki Steam-pelit vapautetaan ne ostaneiden pelattavaksi hamaan loppuun saakka. Olisiko Microsoft tehnyt saman? Historia ei varsinaisesti tue tätä käsitystä. Koitapa huviksesi pelata jotain alkuperäisen Xboxin peliä Livessä. Ei onnistu, koska alkuperäisen Xboxin Liveä ei ole enää olemassakaan. Onko Xbox Onen Live 15 vuoden päästä? 20 vuoden? Tuskin.

Tämän kaiken huomioiden on todennäköisesti kaikkien eduksi, että Microsoft käänsi kelkkansa ja palasi vanhaan ajattelutapaan, joskin toivon hartaasti, että negatiivinen vastaanotto ei ole oikeasti se merkittävä taka-askel digitaaliselle tulevaisuudelle, jolta se nyt näyttää. Toivon ja uskon, että Microsoft ei kokonaan hylkää ideoitaan vaan että se palauttaa ne piirrustuspöydälle. Lähtökohdat ja tavoitteet olivat kunnioitettavia, mutta viesti oli aivan väärä, samoin kuin lähestymistapakin.

Toivon hartaasti, että digitaalinen tulevaisuus pidetään mielessä ja tapetilla, kun uusi sukupolvi alkaa, sillä se on lopulta paitsi kuluttajan etu, myös väistämätön tulevaisuuden perusedellytys.