Kun Gandalf veivinsä heitti ja Herra Hobitti ei päässytkään Lohikäärmevuorelle
Aina välistä JOK sukeltelee muistelemaan vanhoja pelejä. Semmoisia tosi vanhoja. Ja vaikka Hobitti-elokuva ei olekaan vielä teattereissa, niin muistellaan erästä sen varhaisempaa inkarnatiota. Näet jo 30 vuotta sitten julkaistua The Hobbit -tekstiseikkailua.
1982. Aivan. Silloinkin oli olemassa pelikoneita. Ja kovasti kuulkaa pelattiin. Eräs varhaisen 8-bittisen aikakauden suurista tekijöistä oli australialainen Melbourne House, jonka The Hobbit -tekstiseikkailu oli pitkään yksi koko genren merkittävimmistä ja uraauurtavimmista teoksista. Samalla se on yksi varhaisen pelikivikauden harvoista lisenssipeleistä – ja vielä harvemmista hyvistä, onnistuneista lisenssipeleistä. Eikös olekin vekkuli ajatella, että vuonna 1982 tehtiin teos, josta mentiin pitkään vain alaspäin?
The Hobbit oli tekstiseikkailu, eli peli, jollaisia ei enää tänään nähdä kuin harrastajien tekeminä. Tekstipelien juju oli se, että kaikki interaktio tapahtui tekstitse. Peli kertoi kaikki paikkojen ja tapahtumien kuvaukset ruudulle ilmestyvällä tekstillä, samoin pelaaja kirjoitti kaikki komennot englanninkielisillä lauseilla. ”Go west”, ”Open door”, ”Kill orc” ja niin edelleen.
Lue koko juttu: Wiikon wanha: The Hobbit
Lisää aiheesta
Angry Birdsiä yhteistyössä – haastattelussa Housemarquen Ilari Kuittinen
Battlestar Galactica (Lautapeli)
Get lamp -pelidokumentti valmis, ennakkotilattavissa
ShootMania Storm yrittää uudeksi Counter-Strikeksi
Steampunk-seikkailu Shadow of the Cathedral todistaa tekstiseikkailujen omaavan yhä taikavoimia