Vaikka Layers of Fear onkin kertakäyttöpeli, on se kauhean hyvä kokemus – lue arvostelu
Kauhua ja pelkoa, ei kuitenkaan Las Vegasissa vaan mestari Miikka Lehtosen olohuoneessa. Herra kun matkaili Layers of Fear -pelin kamalissa maisemissa ja keräsi pelkoa kukkaroon ihan riittämiin.
Layers of Fear ei kamalasti selittele tai pohjusta, vaan luottaa siihen, että pelaaja osaa itse ynnäillä yhteen saamansa tiedonmuruset. Tämä linja pitää alusta saakka, sillä peli alkaa mystisen autiokartanon aulasta. Ulkona ukkostaa, varjot häilyvät pahaenteisesti lamppujen valossa ja lukittujen ovien takaa kuuluu outoja ääniä.
Ennemmin tai myöhemmin pelaaja löytää tiensä työhuoneeseensa, jossa luovan kaaoksen keskellä odottaa kankaalla peitetty taulu. Pelaajan mestariteos. Se, joka on vaatinut niin paljon. Kaiken, eikä sekään riittänyt, sillä kesken jäi. Mutta nyt on aika saada se valmiiksi, maksoi mitä maksoi.
Ja siinä ne seuraavat neljä, viisi tuntia sitten menevätkin. Mikään maalaussimulaattori Layers of Fear ei ole, sillä pelaajan tehtävänä on tavallaan hakea inspiraatiota talossa vaeltamalla. Kyseessä on niin sanottu kävelysimulaattori, eli peli, jossa varsinainen pelattavuus on sangen vähissä. Puzzleja on mukana vain muutama ja nekin ovat hyvin köykäisiä. Voisi kuvitella, että tällä reseptillä syntyy unettavan tylsä peli, mutta toisin kävi. Layers of Fear uskaltaa nimittäin tehdä paljon hyvin kokeellisia ja erikoisia asioita, jotka saavat sen tuntumaan jatkuvasti yllättävältä ja tuoreelta.
Lue koko arvostelu: Layers of Fear nojaa shokkeihin ja peläytyksiin (PC, PS4, Xbox One)
Lisää aiheesta
Extra Life – SOMA ei ole perinteinen kauhuseikkailu
White Night – persoonallinen, hyytävä mutta myös ongelmallinen noir-seikkailu (PC, PS4, Xbox One)
Wiikon wanha: Alone in the Dark 2, zombiemerirosvomuodin edelläkävijä
