Limbon tekijöiden uutuus Inside on uniikki, huipputyylikäs kokemus – lue arvostelu
Norjalainen Playdead-studio on tarjonnut meille vähän mutta sitäkin äimistyttävämpää pelattavaa. Sillä jos Limbo oli outo ja nyrjäyttävä peli, niin firman uutuus Inside vie sen teemat vielä pidemmälle Hämärän rajamaille.
Miikka Lehtonen sukeltaa synkkien fantasioiden maailmoihin ja rakastaa niitä Suosittelemme-peukun verran:
Limbon tavoin myös Inside alkaa sen kummemmin mitään selittelemättä. Alkuruudussa kuvataan sateista ja pimeää metsää. Kun pelaamisen aloittaa, tekstit vain häipyvät näkyvistä ja pieni poika kompuroi ruudulle sen vasemmasta laidasta. Sitten juostaan, eikä oikeastaan lopetetakaan seuraavaan neljään tai viiteen tuntiin.
Inside tekee jo alusta saakka hyvin selväksi, miksi metsässä juostaan: päästäkseen pakoon. Pelaajan kannoilla on liuta valkoisiin naamareihin sonnustautuneita hahmoja, jotka kärräävät alueelta löytämiään ihmisiä karjavaunuihin ja sitten johonkin. Mihin? Tuskin haluaisit tietää.
Limbon tavoin myös Inside sisältää runsaan määrän erilaisia puzzleja, joista monet ovat fysiikkapohjaisia. Tie eteenpäin on poikki, koska pelaaja ei vaikka ylety eteenpäin vievälle kielekkeelle, tai reitti eteen on muuten vain tukittu, poikki tai ulottumattomissa. Sitten heilutaan, kiskotaan, kiipeillään ja kikkaillaan, kunnes tie eteenpäin aukeaa ja pako voi jatkua.
Lue koko arvostelu: Inside on sekä taidetta että aivonystyröitä kutkattava huippupeli (PC, Xbox One)
Lisää aiheesta
Tyttö, joka on kateissa. Poika, joka tahtoo löytää siskonsa. Maailma pelkkiä harmaan sävyjä elämän ja Helvetin välillä. Petollinen hiljaisuus, joka kätkee taakseen kuolettavan ansan toisensa jälkeen. Uni, tai paremminkin painajainen, josta ei tahdo herätä.
Limbo rakentuu samoista aineksista lukuisien muiden indiepelien kanssa. Tasohyppelyä, fysiikkamoottori ja puzzleja. Mutta kun liimana käytetään huikeaa tunnelmaa ja aitoa rakkautta, on lopputulos enemmän kuin osiensa summa.
Tarinaa ei juuri yllä mainittua enempää selitellä. Se, mitä todella tapahtuu ja missä oikeasti ollaan, jää pelaajan oman tulkinnan varaan. Missä Limbo oikeasti sijaitsee? Onko päähenkilö elävä vai kuollut? Onko toivoa enää jäljellä vai odottaako sankaria vain loputon pimeys? Kuten kaikessa hyvässä taiteessa, vastauksia ei tarjoilla valmiiksi pureskeltuina. Sen sijaan pääosaan nousee tunnelma.
