Luolia, lohikäärmeitä ja karseita pettymyksiä – älkää koskeko Neverwinteriin
Miikka Lehtonen suuntasi kohti Neverwinterin luolastojen, linnojen ja muiden makeiden paikkojen lupailemia suuria seikkailuja. Retkeltä palasi kotiin pettynyt mies, jonka unelmat olivat murskaantuneet pay to win –perseilyyn ja kehnon pelisuunnittelun ansakuoppiin.
Fiilikset jatkuvat positiivisina hahmonluonnin jälkeenkin. Neverwinter on selvästi toiminnallisempi kuin useimmat muut MMO:t ja muistuttaa tyyliltään jonkin verran Tera Onlineä. Kykyjä tähdätään suoraan hiiren kanssa, joten miekka huitoo ja loitsu lentää tasan tarkkaan sitä vihollista kohti, jota osoittelee kullakin hetkellä. Siinä sivussa sitten juoksennellaan, väistetään ja torjutaan vihollisten iskuja.
Kykyjä on myös käytössä mukavan vähän. Kullakin hahmoluokalla on toki suuri paletti, josta poimitaan aktiivisia ja passiivisia kykyjä eri kategorioissa. Dungeons & Dragonsin neljännen laitoksen hengen mukaan osaa kyvyistä voi spämmätä niin nopeasti kuin haluaa, osaa käyttää kerran noin 10 sekunnissa ja osaa varten täytyy ladata kullekin hahmoluokalle uniikki voimamittari täyteen. Toki ideana on myös, että mitä suurempi latausaika, sitä tykimpi kyky.
Ja näin ne ensimmäiset 20 tasoa menevätkin mukavissa tunnelmissa. Taisteleminen on hauskaa, jokaisen tason myötä saa aina jotain uutta kivaa ja maisematkin vaihtuvat ripeään tahtiin. Tekemistä riittää ja lisää saa haettua verkosta, johon pelaajat voivat lähetellä itse tekemiään tehtäviä. Niitä riittää laidasta laitaan 15 minuutin exparykäisyistä tunteja kestäviin roolipelieepoksiin saakka. Hauskana ideana peli myös yrittää ohjata yhteisöään tekemään samoja juttuja samaan aikaan, sillä kerran tunnissa yläkulmassa kilahtaa jokin uusi aktiviteetti, johon saa sitten sen tunnin ajan bonusta. Niinpä esimerkiksi tiukimpaan luolastoaikaan löytää yleensä nopeasti kavereita, joiden kanssa lähteä kurittamaan hirviöitä.
Lue koko arvostelu: Dungeons & Dragons: Neverwinter (PC)
Lisää aiheesta
Dungeons & Dragons: Neverwinter -ennakko (PC)
