Max Payne täytti 15 vuotta!

25.07.2016 15:40 | Jukka O. Kauppinen

Voi veljet ja siskot sentään. Ajatelkaa. Tästä on jo 15 vuotta. Siitä pelistä, joka teki Suomesta oikean pelimaan.

Olihan Suomessa tehty pelejä aiemminkin, mutta Max Payne oli ensimmäinen todella suuren luokan, isolla rahalla tehty peli, jota odotettiin ja hypetettiin maailmalla. Se oli se peli, joka nosti Suomen kartalle, sillä maailmalla ihan oikeasti tiedettiin missä Max oli luotu.

”Finland? Max Payne was from Finland, right” oli kysymys, johon ylpeinä saimme vastata monet kerrat myöntävästi ja kertoa silminnäkijätarinoita Remedystä.

Max Paynen muisto elää yhä kirkkaina mielissämme, sillä olihan se oikeasti aivan valtavan hyvä peli. Jatko-osien lisäksi Maxistä on tehty myös sarjakuvia ja tietenkin se ihan pätevä elokuva.

Max Payne

Pelistä:

Maxin alkutarina riittää herättämään pelaajassa tunteita tavalla, johon monet pelit eivät pysty. Kauhu, hämmennys ja epäusko nousevat mieleen. Kuka on vastuussa Maxin hirveästä kohtalosta? Mikä on uusi valkyrie-huume, joka on ottanut kadotettuja ihmisiä rautakouransa alle? Mitä piilee Valhallaksi ristityn projektin takana? Miksi poliisivoimat jahtaavat Maxia yhdessä erikoisjoukkojen kanssa? Miten okkultismista kiinnostunut lahko liittyy tähän kaikkeen? Kuinka venäläiset hämärämiehet sopivat kuvioihin mukaan ja kuka vetää naruja kulissien takana? Kysymyksiä riittää, ja vain Maxin synkkä tarina raottaa verhoja näiden edestä.

Nimeni on Payne, Max Payne…

…mutta hän ei juo ravistettuja vodka martineja eikä viettele viattomia sihteereitä. Sensijaan Maxia ajaa eteenpäin kosto – silmitön, pidättelemätön, unohtamaton kosto. Rappeutuneet New Yorkin kujat, metroalueet, satamat ja slummit kätkevät sisälleen satapäisen rikollislauman, joka seisoo Maxin ja tämän koston tiellä. Pikkunilkit väistyvät Maxin rautasaappaan alta ja lihavammat kalat tarttuvat koukkuun paljastaen tuikitärkeää tietoa, joka johdattelee herra Payneä oikealle tielle. Apunaan hänellä ei ole kuin trenssitakkinsa, jonka kätköihin uppoaa pieni asekauppa ammuksien kera; Hongkong-elokuvista tutut – ja ah, niin näyttävät – luotihidastukset; kostonhimo, jonka avulla Max on rautaa ja kestää näin ammuksia kuin teräsmies: seikkailun lopussa Max on niin lyijyllä vuorattu, että häntä voi käyttää röntgenkuvauksien suojakilpenä; sekä tietysti pelaaja, jonka refleksit vauhdittavat hänen taivaltaan kohti vastauksia ja kostonliekkejä sammuttavaa loppuhuipennusta.

Lue arvostelu: Max Payne (PC)

Lue arvostelu: Max Payne (PS2)

Max Payne

Elokuvasta:

Juoni on pääpiirteissään samanhenkinen kuin peleissä, vaikka tietenkin sitä on jonkin verran muutettu. Enkä ihan täysin ymmärrä, miksi kukaan haluaisi nähdä täsmälleen samat tapahtumat elokuvassa. Tuttuja hahmojakin on mahdutettu mukaan niin monta, että luulisi fanaatikkojen pysyvän tyytyväisenä.

Mukana on paljon kohtauksia, joissa ihmiset tapaavat ja puhuvat vain siksi, että muuten tarina ei etene. Jossain vaiheessa minulla oli niin tylsää, että huomasin kuuntelevani näyttelijän kantaman kirjekuoren päästämiä ääniä: viuh, shuh, kohh, viuh.

Lisäksi Toronton esittämässä New Yorkissa on helvetillinen sää, sillä ensin voi sataa lunta ja viisi minuuttia myöhemmin tulla kaatamalla vettä. Vaikka näyttäähän se hyvältä.

Lue arvostelu: Elokuva-arvostelu: Max Payne

 

Millaisia muistoja sinulla on Max Paynestä? Kerro niistä toki meillekin kommenteissa!

 

Max Payne

Oletko pelannut ensimmäistä Max Payneä?

Katso tilanne vastaamatta