Melkein peukkusuoritus: Crysis 2 on intensiivinen helmi
Crysis-pelit herättävät takuuvarmasti puhetta ja kinaa, oli asiayhteys sitten mikä tahansa. Mutta kun jätämme tunteet sivuun ja keskitymme faktoihin, niin saatamme yllättyä. Keiken hypen, kohun ja kritiikin alta näet paljastuu erinomainen FPS-räiskintä.
Kuten Juho Anttila havaitsi arvostelussaan…
Pikseleitä laskematta ja efektejä tieteellisesti analysoimatta on joka tapauksessa todettava, että jo DirectX 9 -versio Crysis 2:sta näyttää hillittömän hyvältä. Tuhon kohtaama kaupunki huokuu epätoivoa ja uhkaa. Toiminnan räjähtäessä efekti-ilotulitus hivelee silmiä. Tai hivelisi, jos siihen ehtisi kiinnittämään huomiota. Tunnelma pysyy tiiviinä, rentoutumaan pääsee vain silloin, kun tekijät antavat pelaajalle tietoisesti siihen mahdollisuuden. Mikä parasta, peli myös pyöri ainakin testikoneella moitteetta, vaikka käyttöönsä valitsi korkeimman detaljiasetuksen.
Jotain on kuitenkin uhrattu konsoleiden alttarille. Alueet ovat ensimmäisen Crysiksen alkupään kenttiä suppeampia. Tämä ei ole yksinomaan huono asia, mutta tähän palaamme hieman alempana. Myös tuhoutuvan ympäristön kohdalla on tehty uhrauksia, vaikka romua saakin yhä halutessaan aikaiseksi.
Mainitsinkin jo tiiviin tunnelman. Siitä saa kiittää myös äänimaailmaa, joka on mitä mainioin. Itse Hans Zimmerin säveltämä teema on synkän komea eivätkä Borislav Slavovin pelinaikaiset musiikit jää paljoa jälkeen. Maailmanloppu tunkee aivojen perukoille myös korvakäytävien kautta.
Lue koko arvostelu: Crysis 2 (PC, PS3, Xbox 360)
Lisää aiheesta
Crysis 2 -haastattelu – Crysis 2 on rujompi ja tummasävyisempi
