Miehitetyn Amerikan kansa nousee bugiseen, jökkivään kapinaan
Voi Amerikkaa. Parempi Korea suoritti onnistuneen invaasion ja kellisti suurvallan. Nyt elämä on ankeaa ja kauheaa, paitsi propagandan mielestä tietysti upeampaa ja hienompaa kuin koskaan. Homefront: The Revolution kertoo tarinan ihmisistä, jotka ovat eri mieltä – ja tarttuvat aseisiin. Sotakirjeenvaihtaja Miikka Lehtonen raportoi:
Alkuperäinen Homefront kertoi epätodennäköisen tarinan siitä, miten Pohjois-Korea hyökkäsi Yhdysvaltoihin ja vieläpä onnistui saamaan jenkkiarmeijan alakynteen. Vastarintaliikkeen sissit yhdessä armeijan jämien kanssa kävivät epätoivoista puolustustaisteluaan, ja peli päättyikin voitollisiin tunnelmiin porukan tuulettaessa – muistaakseni – Golden Gate –sillan kupeessa korealaisarmeijan pysäytettyään.
Tarinan jatko ei sitten ollutkaan kovin onnellinen, sillä vaikka taistelu voitettiin, sota hävittiin. Amerikasta tuli Pohjois-Korean talloma ja hallitsema vasallialue, jossa populaatio elää jatkuvassa pelossa valloittajajoukkojen jaloissa.
Suuri osa väestöstä on alistunut siihen, että määräykset tulevat nykyään lännestä, mutta eivät kaikki. Vastarintaliike kun käy varjoissa yhä epätoivoista taisteluaan. Tapahtumat pyörähtävät käyntiin, kun vastarintaliikkeen karismaattinen johtaja joutuu korealaisten vangiksi. Sissialokas aloittaa kokeneempien jermujen kanssa taistelun johtajansa pelastamiseksi ja Philadelphian kaupungin vapauttamiseksi.
Edessä on reilut 10 tuntia avoimen maailman sotaa, johon on hyvin selkeästi lainailtu ideoita vähän mistä sattuu. Se oma anti onkin sitten aika vähissä.
Lue koko arvostelu: Homefront: the Revolution – Korea vs USA -sota tökkii ja bugaa (PC, PS4, Xbox One)
Lisää aiheesta
Homefront on selvästi kahden puoliskon peli. Tarjolla on niin yksin- kuin moninpelikin ja vaikka ne ovat teoriassa saman pelin eri muotoja, eroa on kuin yöllä ja päivällä. Tyylissä ja toteutuksen tasossa.
Tarina ei valitettavasti ole Red Dawnia nähnytkään, sillä se on haudanvakava. Jo alusta saakka nähdään Kim Jong Ilin sotarikos-valikoiman suurimpia hittejä, kun korealaiset ampuvat kadulla äitejä itkevien lastensa edessä, mattopommittavat rauhallisia lähiöitä ja polttavat taloja asukkaineen päivineen.
Homefront ei edes yritä sisältää mitään harmaan sävyjä: korealaiset ovat sarjakuvamaisen pahoja tyyppejä, joiden kumoon tykittäminen on tyydyttävää hommaa. Ettepä enää potki koiria ja polta pikkutyttöjä 7,62 millimetrin lyijyannoksen jälkeen, paskiaiset!
