Minimalistisen mahtipontinen uusintapainos – Journey on PS4:n peliparhaimmistoa
Juho Anttila. Hiekka-aavikko. Päämäärä ilman päämäärää.
Heti aluksi voidaan unohtaa se, mitä peleiltä on totuttu odottamaan. Aivan kuten Flowerinkin tapauksessa, myös Journeyn kohdalla on aika turha lähteä etsimään haasteita ja tehtäviä. Ellei nyt tahdo harrastaa saavutustenmetsästystä, sillä tyypillinen ensimmäinen läpipeluukerta tuottaa vain yhden pienen trophyn.
Se, mistä Journeyssä on kyse, voidaan purkaa esille sipulimaisesti, kerroksittain. Aivan ensimmäiseksi se on hyvin perinteinen, tuttua draaman kaarta seuraava tarina. Nimensä mukaisesti kyse on matkasta, jonka aikana jännitys kasvaa kohti kliimaksia ja huikean kaunista, vapauttavaa lopetusta.
Tarina kerrotaan ilman sanoja, kuvien, maiseman ja musiikin avulla. Journey tekee sen, mihin lopulta todella harva peli pystyy. Se kertoo tarinansa niin, ettei se häviä vierestä koettunakaan edes parhaille ja tunnelmallisimmille piirroselokuville.
Lue koko arvostelu: Journey (PS4)
Lisää aiheesta
Journey on karu ja pelkistetty kokemus
Journey on matka – mutta minne, millainen ja miksi?
Kehittäjänväite: PS3-pelaajat taiteellisempia kuin muut konsolistit
