Uusimmat

Mitä pelasin tänään? Kalle lankesi Diabloon

08.10.2013 17:24 Kalle Laakso

Oli synkkä ja pimeä yö, niin kuin monessa muussakin tarinassa. Alter egoni Damjam oli ottanut hetkeä aiemmin askeleen kohti Helvettiä. Hän juoksi kohti sumun täytteistä viljelytilaa mielessään kunnia ja mammona. Ei aikaakaan, kun jokin hahmo kontillaan öristen esti kulun keskellä tietä. Hahmon ääntelystä ei saanut selvää, mutta yhteistä säveltä tulevaisuudesta ei selkeästikään löytynyt.

”Varsinainen pölypää!”, Damjam mietti ja otti muutaman askeleen taaksepäin. Parin askeleen ja kymmenien ajatusten keskellä sitkeä sumu antoi periksi. Sankarimme huomasi olevan keskellä sellaista asiaa, johon hän oli tietoisesti kaivannut. Varsijousi alkoi hakemaan sihtiään..

Damjam ei ole aivan vastaantulija kokemuksissa. Hän on kohdannut G-manin, käynyt kesyttämässä Deidrianna ”Elliot! You idiot!” Reimanin Arulco-valtiosta ja vapauttamassa Rooman Borgioiden vallasta. Kaudella hän oli mys 2012 suvereeni mestari F1-sarjassa, Stanley Cupin voittamisesta puhumattakaan.

Yhtään suorituksia väheksymättä onnistui myös sujuva suoritus Amerikan Presidenttinä. Onpa hän ollut pääosassa elämäsimulaattorissakin. Tom Clancykin huomioi herran taidot Haamujengissä ja Sateenkaari Kuudessa. Alkujaan hän oli kuitenkin se vasen maila Ping Pongissa.

Jalkajousen laukaisu täyttää koko hiljaisena lepäävän yön äänellään. Örinä loppuu sen sileän tien ja ruumis kaatuu maahan.

”Tätä lisää!” -kiljahdus suorastaan huudahtaa mielessäni, ja siitä ei ole pelkoa, että kaikki loppuisi vain tähän. Muutaman askeleen jälkeen pääseekin jo kokonaisen örinäryhmän kimppuun, eikä mielihyvän voi olla antamatta nousta. Pelihän on siis Diablo 3:n konsoliversio.

On kulunut muutama tovi siitä, kun koskin viimeksi loottaamisen täytteiseen hack ’n’ slashiin. Viimeisimmät mukavat tapaukset kantavat tarkemmin sanottuna ensimmäiselle Xboxille, Baldur’s Gate: Dark Alliance 1- ja 2 -spin-off -peleihin. Peleillä ei ollut mitään tekemistä alkuperäisten PC-versioiden kanssa mutta olivat yksinkertaisuudessaan mukavia suoratoimintaisia pelejä – sitä mitä Diablo 3:kin on.

Vaikka D3 on suhteellisen uusi peli eikä kuherruskuukausikaan ole vielä ohi, olen siihen suhteellisen koukussa, nimenomaan New Game +++ -pelitilan ansiosta. Odotukset ovat jatkuvasti uudessa legendary-kamassa jotka pitävät ylläpitävät henkistä stondista tiukalla otteella. Blizzard on pitänyt kokonaisuuden Diablon kanssa todella hyvänä, koska se ei jää mieleen kummittelemaan, kun sitä ei pelaa. Peli kun sammuu, se on siinä ja on aika tehdä tai ajatella jotain muuta. Diablo 3:n pariin on helppo paeta arjesta, ja se sillä riittää annettavaa tuntikausien mittaisiksi pelisessioiksi, kerta toisensa jälkeen.

Tällä hetkellä peli lämmittelee mukavasti  New Game ++:lla, eli Hell-tasolla ja Master III -vaikeudella. Haastetta löytyy sopivasti ja soitellen sotaan ei lähdetä yhdessäkään taistelussa. Varusteitaan saa korjailla tuon tuosta eivätkä Demon Hunterini ”Not enough hatred” ja ”Need more discipline” -huutelut ole kovinkaan harvinaisia, mutta hauskaa on!

Ongelmaksi on vain noussut semmoinen asia, kuin ajankäyttö. Mihin helvettiin kaikki vuorokauden antamat tunnit muka riittäisivät? Kaiken kukkuraksi pitäisi tehdä paljon muutakin, siitä puhumattakaan, että vasta muutama viikko sitten julkaistiin tämän vuoden ehkä halutuin peli. Eikä ajanhallintaongelmaa helpota kyseisen pelin tuote Online-laajennuskaan. Aina ei ole helppoa olla pelaaja, vaikka tämän vuoden joulu koitti jo syyskuussa.