Mitä vikaa hyvissä grafiikoissa muka on?

Kuinka moni on kuullut lausahduksen ”ei hyvät grafiikat tee peliä” muodossa tai toisessa? Kuinka moni allekirjoittaa tuon vanhan totuuden myös itse? Tottahan tuossa on toinen puoli, mutta siinä vaiheessa, kun kyseistä kommenttia viljellään jokaisen uuden sukupolven näyttävyysrimaa kohottavan megatuotannon kohdalla, haiskahtaa homma jo pätemiseltä.

Nyt, kun on saatu pahimmat alkuprovosoinnit alta pois, selitän mitä tarkoitan. Havainnollistan asiaa elokuvamaailman puolelta haetulla esimerkillä. Miksipä ei, ovathan pelit ja elokuvat mediana vuosi vuodelta lähempänä toisiaan.

Minä pidän monenlaisista elokuvista. Toimintaelokuvien ja tehostespektaakkelien parissa on mukava rentoutua aivot tukevasti narikassa. Yhtä lailla mielentilasta riippuen maistuu komedia, kauhu, kokeellisempi elokuvataide ja miksei vaikkapa vakava draamakin.

Jo ennen kriitikoksi heittäytymistäni arvioin näkemäni sen perusteella, mitä sillä yritetään tavoittaa. Jos tahdon nähdä vauhtia, vaarallisia tilanteita ja erikoistehosteita, en lähtökohtaisesti edes odota mutkikkaita juonenkäänteitä ja vakavaa draamaa. Kokemukseni on onnistunut, jos elokuva täyttää lajityypiltään odotetut kriteerit.

Miksi sama ei pätisi myös tietokonepeleihin? Kuinka moni tarinavetoinen pelikokonaisuus tuleekin tyrmätyksi, koska kyse on grafiikalla mässäilevästä putkijuoksusta, joka ei sisällä pelillisiä innovaatioita? Vaikkapa Unchartedin haukkuminen tylsäksi, koska peli on putkijuoksu on täsmälleen sama asia kuin Die Hardin tuomitseminen, koska kyse on toimintaelokuvasta. Jos lajityyppi ei maistu, ei se silti tee lajityypin valioyksilöstä huonompaa peliä tai elokuvaa.

Pidän myös monenlaisista peleistä. Välillä on mukava tehdä valintoja ja seikkailla avoimissa maailmoissa. Joskus on kiva harjoittaa harmaita aivosolujaan seikkailupelien ja puzzleilun parissa. Ja toisinaan sitä tahtoo vain heittäytyä sohvalle tai monitorin eteen ja antaa hyvin toteutetun toiminnantäyteisen putkijuoksun kuljettaa itseä mitä vauhdikkaimpien tapahtumien lävitse.

Aloitin kirjoitukseni puhumalla grafiikasta ja päädyin puolustamaan putkijuoksuja. Tähän on syykin. Unchartedit, CoDit, Gears of Warit ja vastaavat ovat pelimaailman erikoistehosteilotulitusta. Niiden tarkoitus on kutkuttaa pelaajien mielikuvitusta audiovisuaalisella ilotulituksella ja toinen toistaan jännittävämmillä tilanteilla. Aivan, tämän tarkoitusperän saavuttamisessa viimeisen päälle viilatulla grafiikalla, jyhkeällä äänimaisemalla ja hämmästyttävillä erikoistehosteilla on yllättävänkin merkittävä rooli.

On aivan oikeutettua kritisoida tuotantoarvojen liiallista korostamista, jos perusasioissa on parantamisen varaa. Mutta seuraavan kerran, kun lähdette kritisoimaan grafiikan hehkuttamista tai putkimaista kenttäsuunnittelua, suosittelen pysähtymään ja miettimään, ovatko haukut täysin oikeutettuja. Voi hyvin olla, että olettekin syyttämässä uusinta Ramboa siitä, ettei rainasta löydy Thin Red Linen kaltaista runollista syvällisyyttä.