Uusimmat

Näkökulma: eivät ne pelit, vaan pelilukutaidottomuus ja sohvaperunat

14.10.2013 12:50 Jukka O. Kauppinen

”Mitä lasten ja nuorten sitten pitäisi aktiivisen pelaamisen asemesta tehdä? Lojua vanhempiensa kanssa passiivisena television ääressä kuten vielä 1980-luvulla tehtiin?” Näin kysyy Jyrki Kasvi – ja puhuu ihan asiaa.

Pelit eivät ole oikeasti millään tapaa pelottava tai mystinen asia. Niitä tehdään hyvin erilaisia, hyvin erilaisille yleisöille. Jotkut pelit sopivat pikkulapsillekin, toiset vain yli 18-vuotiaille ja monet K18-pelitkin vain pienelle osalle täysi-ikäisiä. Niin elokuvat, tv-ohjelmat kuin pelitkin on varustettu ikämerkinnöillä, joista saa yhdellä silmäyksellä ihan hyvän käsityksen sisällön laadusta.

Pelaaminen, internet, sosiaalinen media, kirjat, rock tai vastakkaisen sukupuolen orastava jahtaaminen eivät ole oikeasti ongelma. Minkä tahansa asian voi vetää överiksi.

Pelit ovat kuitenkin siitä pelottava asia, että niitä kritisoivat eniten ihmiset, jotka eivät pelaa tai yleensäkään tunnu tietävän peleistä yhtikäs mitään.

Kuten Kasvi kummastelee,

Erikoista tietokonepeleihin liittyvissä mediapaniikeissa on ollut se, että keskustelun avaajat eivät itse pelaa. Pelit ovat mediakulttuurin ainoa osa, jota arvioidaan ulkopuolelta. Aivan kuin kirjallisuuskriitikoksi päästäkseen pitäisi olla lukutaidoton, eikä elokuvatutkija saisi koskaan käydä elokuvateatterissa.

Näin Vicillä peliuransa 1980-luvun alussa aloittaneena viisikymppisenä on vaikea ymmärtää, kuinka monet tutkijat ja vanhemmat ovat edelleen 2010-luvulla pelilukutaidottomia.

Ilmeisesti pelot tietokoneiden ja pelien ympärillä helpottavat vasta, kun kaikilla vanhemmilla on omakohtaista kokemusta pelaamisesta. Nykyisten teinien vanhemmat olivat itse nuoria kotimikrojen 80-luvulla, mutta useimmilla ei silti ollut omaa Kuusnepaa, NESsiä tai Amigaa.

Pian tilanne muuttuu, kun Pleikkari-sukupolven lapset tulevat teini-ikään. 1990-luvun nuorille pelaaminen on jo itsestään selvä osa lapsuutta, nuoruutta ja vanhemmuutta.

Ja kun heidän lapsensa vuorostaan kasvavat, he ihmettelevät, miksi lapsi ei pelaa vaan viettää iltansa geenimanipuloimalla perheen hamsteria.

Jyrki Kasvin erinomaisen blogin voi lukea kokonaisuudessaan YLEn blogista.

Lue juttu: YLE, Jyrki Kasvi: Vanhemmat pois television äärestä

Lisää aiheesta

Ihmiset eivät tapa ihmisiä. Pelit tappavat ihmisiä. Siksi pelit on merkittävä vaarallisiksi. 

Naughty Dog sensuroi The Last of Usia Euroopassa 

Peliennakkoluuloja torjutaan valistuskampanjan avulla 

Peliporno yllätti vanhemmat mutta tappaminen on ihan okei 

Muropaketin uusimmat