Nämä vampyyrit eivät hohda, vaan haisevat! Arvostelussa Dark
Jos kärsit pahasta vampyyrikuumeesta, tarjolla olisi valkosipulin lailla tehoava lääke. Ja aivan valkosipulin tavoin, myös tämä lääke tuoksahtaa enemmän kuin vähän. Kidutettua vertausta jatkaakseni en tiedä, mitä Juho on mieltä valkosipulista, mutta tiedän kyllä, mitä hän ajatteli Darkista.
Kalypso Medialla ja Realmforge Studiosilla ei mene lujaa. Kerran toisensa jälkeen kiinnostaviltakin kuulostavat pelit vain jotenkin muuttuvat mitäänsanomattomaksi hutuksi. Nyt näyttää siltä, että mitäänsanomaton huttu ei riittänyt, vaan ollaan vajottu vielä alaspäin.
Dark onnistuu keräämään samaan pakettiin oikeastaan kaikki hiippailupelien pahimmat ongelmat. Lohtua ei löydy myöskään teknisen toteutuksen puolelta, sillä Dark on budjettijulkaisu ja se sekä näkyy että kuuluu. Rahkeet eivät selvästi ole riittäneet toteuttamaan tekijöiden tavoitteita.
Piirrosmainen graafinen ulkoasu tekee parhaansa piilottaakseen grafiikan ankeuden, mutta ihan tässä ei onnistuta. Erityisesti tämä käy ilmi hahmoanimaatioissa, jotka ovat epärealistisen kankeita ja kasvojen liikkeissä, joiden kohdalla voidaan puhua jo naurettavalle tasolle yltävästä pökkelöydestä.
Äänimaailma ei tästä juuri paranna. Näyttelijät kuulostavat siltä, kuin mikin ääreen oltaisiin kutsuttu kehitystiimin niitä jäseniä, joille sattui arvonnassa käteen se lyhin tikku. Suoritukset vaihtelevat monotonisen läpilukemisen ja vaivaannuttavan ylinäyttelyn välillä, ilman välivaiheita.
Huh hah! Aikamoista tuubaa, mutta kannattaa toki lukea koko arvostelu, sillä tahaton komedia ei lopu tähän.
