Newbie Elite Dangerousin galaksissa – pää pyörällä kaikesta siitä hienoudesta

JOK, vanha Elite-pilotti, suuntasi lopultakin Elite: Dangerousin taivaille. Ja koki siellä ihmeitä.

Olen näet myyty, monen asian johdosta. En vain siksi, että avaruusaluksella kieppuminen on lumoavaa. En vain siksi, että avaruus on kaikkine äänineen uskomaton paikka olla tai siksi, että punaisen jättiläisen lähellä kiitäminen on niin uskomattoman näyttävää auringonsoihtujen roiskuessa – ja aluksen hälyttimet kirkuvat varoituksiaan. LIIAN KUUMA LIIAN KUUMA RUNKO EI KESTÄ!

Tai siksi, että hidas lipuminen kohti valtavaa avaruusasemaa muita aluksia seuraten on niin upeaa. Samoin se paniikin hetki, kun avaruusaluksen keula työntyy hitaasti aseman telakointiaukosta sisään – ja helvetti vieköön joku tulee juuri ulos paljon isommalla aluksella. Äkkiä pakki päälle!

Yksi suurimmista lumoutumisen syistä on yllättävä. Peli on nimittäin vaikea. Hurjan vaikea, eikä se pitele kädestä tai opasta tyhmää, ainakaan vielä tässä versiossa. Tutoriaalit kyllä opettavat alkeet, mutta niidenkin jälkeen riittää opeteltavaa ja tajuttavaa. Niinpä avaruudessa lentäminen ja mouhoaminen on yhtaikaa sekä non-stop-scifistelyelämystä että ahaa-elämyksiä yksi toisensa jälkeen. Näin tämä juttu siis toimii! Näin tuo! Nyt tajusin!

Lue koko artikkeli: Elite: Dangerous – päiväni Harmlessina