Obsidian kickstartereista: brändinluontia ja ikiomia IP:tä
Roolipelitalo Obsidian Entertainment keräsi aiemmin tässä kuussa vuorokaudessa 1,1 miljoonan taalan potin uuteen Project Eternity -nimellä kulkevaan roolipeliprojektiinsa. Kirjoitushetkellä rahaa on taskussa jo kaksi miljoonaa taalaa ja keräystä jatkuu vielä kolme viikkoa, joten eiköhän sieltä jonkinlainen peli tule.
Sinänsähän Obsidian ei Kickstartereita tarvitsisi, sillä vuonna 2003 perustettu studio on pitkän linjan arvostettu pelikehittäjä. Star Wars: Knights of the Old Republic II, Neverwinter Nightsit, Fallout New Vegas ja Dungeon Siege II todistavat firman kykyjä huippuluokan isojen pelien tekijänä, mutta se ei kuitenkaan heille ihan riitä.
Obsidian on näet ajautunut tekemään hienoja pelejä toisten omistamista brändeistä. Kaikista firman peleistä ainoastaan törkeän aliarvostettu Alpha Protocol on firman itse synnyttämä luomus, jonka IP-oikeudet ovat silti menneet julkaisudiilin kautta Segan omistukseen. Tämähän tarkoittaa sitä, että vaikka Obsidian olisi miten osaava puoti, niin se on silti muiden käskyjä noudattava renki, joka elää armopaloista.
Kickstarterin avulla tähän on kuitenkin mahdollista saada muutos. Kun peli tehdään joukkorahoituksen kautta, ei studio ole riippuvainen julkaisijoista eikä teosten oikeuksia tarvitse luovuttaa rahoitusta vastaan. Jos peli menestyy ja jos siitä kasvaa tunnettu brändi, on firmalla mahdollisuus hyödyntää tunnettavuutta jatko-osien ja muiden sivutuotteiden muodossa – ja raha kolisee omaan taskuun. Omalla tavallaan joukkorahoitus on myös tehokasta yhteisönrakentamista ja hypen kasvattamista, sillä onnistunut rahoitus tietysti levittää tietoutta pelistä, kun taas fanit puolestaan usein levittävät sanaa ruohonjuuritasolla.
Vähän samaa selitti aiemmin indie-pelistudio Dark Tonic, jonka puhemies Eric Boosmanin mukaan raha ei ollut oikeastaan minkäänlainen tekijä pelin kehityksessä tai valmistumisessa. Jos Kickstarter saa rahat kasaan, niin kiva. Jos ei, tekijät ovat silti voittaneet. Boosman näet näkee Kickstarterin enemmänkin ilmaisena markkinointikanavana ja väylänä pelaajien tajuntaan, kuin ratkaisevana tekijänä.
”Sen kautta saa maksutonta näkyvyyttä ja mahdolliseen testata konseptien kiinnostavuutta, minkä lisäksi kiinnostuneimpien pelaajien kautta voi myös keskustella ja pompotella ideoitaan”, Boosman selitti.
”Jos konsepti kiinnostaa ja vakuuttaa, se saa näkyvyyttä, ehkä rahaakin. Jos konsepti on roskaa, se ei saa tuulta alleen. Kävi kummin vain, tekijät saavat palautetta ja voivat virittää ideoitaan eteenpäin.”
Ero toki on siinä, että tunnetun ja arvostetun tekijän peli voi kerätä miljoonia dollareita, kun indiepuodin pieni peli ei välttämättä kerää edes sitä kaivattua kymppitonnia. Muistutettakoon myös siitä, että taannoisen oman laskelmani mukaan noin 80 prosenttia Kickstarter-projekteista ei saa rahoitustaan kasaan.
Lisää Obsidianin suunnitelmista voi lukea GamesIndustryn haastattelusta.
Lue juttu: Obsidian: Kickstarter the way to build a brand
Lisätietoja: Project Eternity
Lisää aiheesta
Kickstarter karsii höpöprojekteja tarkentamalla sääntöjään
Indiehelmi FTL on ”eräs pelivuoden 2012 iloisimmista yllätyksistä.”
Obsidian: pelijulkaisijat yrittävät väärinkäyttää Kickstarteria
Suurin osa Kickstarter-projekteista ei pääse starttiviivaa pidemmälle
Lue myös
Assassin’s Creed III -ensikosketus osa 1: renessanssin loistosta uudelle mantereelle
DmC: Devil May Cry -ensikosketus – Dante limbon lumoissa
Pitkä kuiva kausi päättyi: kahden peukun viikko!
Mars Steamiin! XCOM: Enemy Unknown sai demon
