Oivaltava lautapeli Pääsiäissaaren ihmeiden hengessä
Tobago on muutakin kuin paratiisimainen saari Karibialla tai jossain toisaalla. Se on myös kiva lautapeli, jota Juho Anttila testautti perheellään.
Tobagon pelimekaniikka keskittyy kahteen ydinajatukseen: vaihtoehtojen poissulkemiseen ja opportunistiseen yhteistyöhön. Ensiksi mainittuun palaamme pian, jälkimmäinen tarkoittaa taas yhteistyötä siihen saakka, kunnes pätevällä peliliikkeellä saa kerättyä voitot omaan taskuun. Tästä huolimatta kaverin pakkiin ei Tobagossa juuri pissitä, vaan menestys mitataan ennen kaikkea oman suorituksen kautta.
Homman varsinainen pihvi piilee aarrekartan keräämisessä. Kartta on tässä yhteydessä tosin sangen abstrakti käsite, sillä aarteiden sijainti selvitetään ottamalla selvää siitä, missä ruuduissa aarre ei ainakaan piile. Lopulta jäljellä on vain yksi ruutu, josta nopein voi käydä noukkimassa aarteen itselleen.
Vaihtoehtojen rajaaminen käy pelaamalla kentälle vihjekortteja. Vihjekortti voi esimerkiksi kertoa, että aarre on korkeintaan kahden ruudun päässä puusta. Vihjeitä kasataan kartalle niin kauan, kunnes mahdolliset sijaintiruudut on rajattu yhteen. Aarteita on etsittävänä yhtä aikaa neljä, joten pelaajille jää kosolti mahdollisuuksia taktikoida.
Lue koko artikkeli: Tobago (lautapeli)
Lisää aiheesta
1989: Dawn of Freedom (lautapeli)
